Ride

Syksy on saapunut kaupunkiin. Viimeisimmästä blogikirjoituksesta on liian pitkä aika, mutta elämäni on edelleen samassa kohtaa. Lasken kuukausia ja päiviä siitä milloin leikkasin hiukseni tai milloin tein mitään niille. Tuon aikamääreen avulla unohdan ajantajuntani jolloin en osaa sanoa olenko poistunut kolostani muuten kuin töihin kuinka moneen kuukauteen tai milloin en jutellut ystäväni kanssa muuten kuin FB chatin tai tekstiviestien avulla.

Joku aika sitten heräsin siihen, että syksy on tullut. Kotipihaa ympäröivät vaahterat ovat pikku hiljaa värjänneet ja tiputtaneet lehtiään. Koiranpentu on kasvanut kovasti, mutta viimeisimmistä kuvistakin on kauan.

Mitä minä siis teen kaikella tällä ajallani? On hyvä kysymys, jonka vastaus ei luultavammin miellytä kaikkia tai edes minua. Sillä loppujen lopuksi en ole oikeastaan tehnyt yhtään mitään. Paitsi pelannut ja koukuttunut pelisarjaan, katsonut tv-ohjelmia ja koukuttunut lisää siihen pelisarjaan. Koukutuin jopa niin pahasti, että olen pelikiellossa. Minä, 23-vuotias nuori nainen Espoosta. Everything is Mass Effect and nothing hurts. Siinä on hieno slogan, joka on myös valhe.

Nyt kuvat häistä joihin osallistuin siirtyvät netin syövereihin ja mietin sitä määrää kuvia jotka pitää käydä lävitse toista asiaa kohtaan. Joten tartun siihen kaulakoruuni, rukoilen ja painan playta. 

Sänkyänikään en ole pedannut, tyypillistä.