Come Away To The Water

En tiedä miksi, mutta mua ahistaa. Se ei ole sitä samaa ahistusta kuin ennen. Tai on, jotain tuttua tässä ahistuksessa on.

Tämä ahistus ei kuitenkaan pidä mua neljän seinän sisällä. Se lamaannuttaa jonkin verran, koska se on sellainen ahistus pilvi, mutta ei se silti virallisesti estä mua tekemästä asioita.

Enkä ole edes ole varma onko tämä ahdistusta vai jotain.. vakavempaa?

Epäilykset viistävät ilmaa samaan aikaan kun nautin elämästä. On niin paljon kysymyksiä ja epävarmuutta, mutta silti ihmiset yrittävät vakuttaa että kaikki on hyvin?

Toisaalta viesti on se, että pitää tehdä sitä mitä haluaa tehdä. Mutta en minä tiedä mitä minä haluan tehdä.

Ajoittain tulee myös sellainen rauha, joka vie koko olemisen uudelle tasolle. Silloin sitä ymmärtää, että kaikki on hyvin ja kaikki tulee päätymään hyvin. Joissain asioissa tulee myös sellainen "FUCK YEAH" -olo. Mikä on kiva olo.

Silti seuraavana aamuna miettii sängynreunalla, että onko elämä oikeasti tässä.

Kokaiini

Minulla on enää kolme viikkoa koulua jäljellä. Kuuntelen Sannin uutta levyä ja herkistyn.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet ihania, vaikka en olekaan niistä mitään tänne kirjoittanut. Heh. Olen saanut uusia.. ystäviä. Tai siis ainakin osittain uusia ystäviä. Ennen kaikkea olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat piristäneet elämääni kunnolla.

Tuntuu, että olen ottanut paljon irti tästä mahdollisuudesta. Sillä sitä tämä opiskelu on, mahdollisuus panostaa minuun itseeni. Siksi olenkin haastanut itseäni, hyvinkin paljon. Ja en oikeastaan aijo lopettaa nyt kolmen viikon päähän vaan opiskelen kesälläkin 11 opintopistettä.

Kuluneista opiskeluista voin sanoa sen, että olen saanut itseäni miellyttäviä numeroita. Toisaalta olen panostanut koulunkäyntiin oikein kunnolla. Nytkin on valmistumassa sellainen 10 tuhannen merkin essee Euroopan unionista, jep jep.

Kohta olisi varmaan hyvä aika mennä nukkumaan, että jaksaa aamulla nousta aika aikaisessa. Huomenna ei ole virallisesti koulua, mutta on kuitenkin paljon tehtävää ja muutamia menoja. Sen sitä saa, kun tuppaa itseään jokaiseen paikkaan. Heheh. Muutenkin koulua ensi viikolla on "laiskanlaisesti", mutta toisaalta kaikki vapaa-aika meneekin varmaan Vappu -riennoissa!

Ehkä tämänkin kirjoituksen tarkoitus on jotenkin piirtää muistiin se, kuinka kiitolliselta ihmisestä voi tuntua. Kuinka voi olla niin onnellinen, että itkettää. Kun haluaa nostaa katseensa taivaisiin ja kiittää. Kiittää mahdollisuuksista ja uskomisesta, vaikka enhän minä ole uskonnollinen.

En tiedä mitä tein viime vuonna erilailla, kun niin paljon hienoja mahdollisuuksia sain. Tulppa aukesi elämästä ja taas kiidetään. Tuntuu hyvältä kun voi oikeasti elää elämäänsä ja kehittää itseään, muokata itseään paremmaksi. Mikään ei ole parempi homma siihen kun istua soluhuoneessaan sunnuntai-iltana itkemässä, kun kaikki on niin jees.

My Happy Ending

Kai se on tännekin pakko tehdä pikainen päivitys eli... 2% mahdollisuus tapahtui ja en palannutkaan reissultani töihin vaan olen muuttanut Ouluun opiskelemaan journalistiksi.

Niin se elämä heittää härän pyllyä aina välillä. Hehe.

Right In Front Of You

Käydessäni lävitse ystävieni häiden kuvia, kuunnellessa musiikkia ja heittäessäni kehnoja vitsejö työpäivän lomassa en voi olla ajattelematta sitä että kohta lähden. Pakkaan reppuni ja lähden, euroopan raiteet kutsuvat!

Tuntuu ihan hassulta, koska nyt ollaan juuri siinä pisteessä ja hetkessä mistä tuli niin monta kuukautta haaveiltua. Jopa niin kauan, että monet ovat unohtaneet että olen edes lähdössä. Hups? Toisaalta nyt tällainen vähän pidempi loma tuntuu ihan mahtavalta, sen verran ahkerasti on töissäkin painettu - mitä nyt oli vajaa viikon sairaslomakin yhdessä vaiheessa. Mutta hei, mitä pienistä! Hengissä selvittiin kohti seuraavaa suurta seikkailua!

Tämä suuri seikkailu alkaakin jo 11 päivän päästä kun kaverini kanssa lennän Berliiniin, josta jatketaan matkaa 16. päivä kun reililiput tulevat voimaan. Tiedossa on mm. hyvän ystävän näkemistä ensimmäistä kertaa ikinä, nuudelijäätelöä, ruokaa in general, rautateitä, keskitysleiriä, Amsterdamin huumaa ja yöjunia. Mahdollisesti myös kipeitä jalkoja, palanutta ihoa ja kreisiä menoa!

Seikkailultani kun palaan, niin 98% varmasti palaan takaisin samaan vanhaan työhöni. Ei sillä, tavallaan odotan sitä koska reissulta kun palaa töihin niin se on varmasti ihan jees. Varsinkin kun tietää mitä on tehtävä seuraavaksi. Sillä siinä missä minä tulen käymään töissä, on myös tiedossa Lokakuulle muutama hauska juttu (hihi) sekä alan vihdoin kirjoittamaan/editoimaan kirjaani jonka pyöräytin ulos viime vuoden Marraskuussa.

Mahdollisesti myös tarkoituksena on elää enempi, olla vähemmän sisällä. Tai siis niin. Tiedä sitten miten menee. Siihen on kumminkin vielä aikaa, on ensin seikkailtava ensiksi. Toisaalta työkaveri sanoo, että ei ole pakko lentää Suomeen takaisin vaikka paluuliput onkin ostettu. :)

Rise Like A Phoenix

Kiitos, että hait mutta et nyt valitettavasti saa kutsua valintakokeeseen.

Joka. Vitun. Vuosi. Toisaalta, odotettavissa on Keskiviikkona Oulun valintakoe, mutta ei oikein muuta. Tai siis on, mutta vasta kesällä. Sellaisia asioita kuin reili jne. Toisaalta ei vaan pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, että ei taaskaan päässyt oikeasti näyttämään että oikeasti kiinnostaisi se opiskelu etc.

Huoh. Ehkä se tästä. Tai sitten ei.