Roxy Roller

Tiiän että mun pitäisi luultavasti tehdä pitävä valinta siihen liittyen haluanko pitää blogia vai en. Yksi syistä blogin lopettamiseen on ihan vain se, että en oikeasti päivitä niin usein että se ehkä mahdollisesti olisi jotenkin hyväksyttävää lukijoilleni (noille muutamalle) vaikka enhän minä tätä heidän takia pidäkään.

On kuitenkin myönnettävä, että elämä on ajoittain hektistä. Varsinkin kun äidillä on kesäloma, hahah. Olen jopa saanut aikalailla tasaisin väliajoin jopa otettua kameran käteen ja kuvattuani mikä tosiaan on saavutus. Ehkä vieläkin päräyttävämpi asia on että en oikeasti edes kaipaa televisiota kun istun nyt ilmapatjalla yhden talon yläkerrassa Oivan ollessa yöpöydällä joka pitää tietokonepöydän virkaa ja että eilen siinä kun meinasin nukahtaa sain aivan mahtavan idean kirjoittaa yhden jutun. Kaikki jotka sattuvat olemaan Facebook -ystäviäni varmaankin tietävät ne kuolemattomat lauseet jotka tänään läjäytin sinnekin talteen. Aijon nyt työstää lyhyen tarinan noiden kahden lauseen pohjalta, tosin alkuperäistekstin vastakohtana kirjoitan uuden ja parannellun, syvemmän ja ehkä täydellisemmän version suomeksi.

Ehkä tämä innostus luoda tarina taas auttaisi minua käymään käsiksi NaNoWriMo tekstiin. Ehkä.

Vielä muutama mainitseman arvoinen asia mitä olen viimeisen päivityksen jälkeen tehnyt. Olen polttanut selkäni 2 kertaa, olin Helsinki Pridessä, tapasin monia kavereita joita en ollut nähnyt about 5 vuoteen, uin mökillä, katsonut Criminal Mindsin 5 tuotankokauden, oppinut juomaan kahvini pelkällä maidolla (tosin lomalta kun palataan se maito palautuu kyllä täysmaidoksi) ja saamaan ehkä eniten ikinä pisamoita selkääni. Niin ja hain ammattikouluihin ja nyt kunhan ensi kuu pyörähtää käyntiin haen vielä ammattikorkeisiin ja silleen.

Tietenkin tämän kuun lopussa olen menossa kesäni ainoille musiikkifestareille, mutta niistä sitten lisää joskus myöhemmin. Adios amigos!

P.S. Tekovaiheessa oleva novellinrääkäle kulkee nyt työnimellä "Kuuleeko Moskova?"