Ouluun, tämä tyttö hakee Oulun seudun amk:n opiskelemaan nyt kesällä. Ehkä nyt kun on tullut asuttua yli vuosi taas etelässä voi maisemanvaihdos tehdä ihan hyvääkin.
Silti tuntuu, että on jollain tavalla lukossa. On jotenkin helppoa jäädä välitilaan tekemättä mitään, ehkä elää jollain tavalla mutta olla silti elämättä. Siltä tämä aika on tuntunut, olen kokenut, olen nauranut, olen erehtynt ja itkenyt.
Kohdannut ihmisiä, sieluja monenlaisia mutta silti maailma vain pyörii ja minä olen edelleen samassa paikassa kuin teininä. Tapahtumien erokohtana on vain 8 vuotta ainakin.
Seuraava syntymäpäivä lähinnä hirvittää koska mietityttää vain, että koska minä oikein alan elämään. Koska? Toisaalta osa minusta haluaisi muistuttaa, että minähän elän koko ajan. Ajankäyttöni on vain harmittavan huonoa.
No comments:
Post a Comment
Leave a message. If you want to.