Use Somebody

En ole päivittänyt pitkään aikaan ja toisaalta tiedän syynkin mutta yritän olla ajattelematta sitä. Täytyy myöntää, että tulen totisesti kaipaamaan Liminkaa. Se on antanut minulle enemmän kuin minä olen sille antanut. Olen tavannut ihania ihmisiä joiden kanssa haluan pitää yhteyttä hyvin pitkään. Ihmisiä jotka haluan kokea osaksi omaa elämääni. Tietyllä tavalla, vaikka kuinka rakas Liminka onkaan niin haluan silti vähän eteenpäin elämässäni. Ihan himpun verran vain.

Ensi kesä on suuri arvoitus, mutta olen jo vähän miettinyt miten aijon sen suurin piirtein viettää. Olen varautunut siihen, että en välttämättä saa töitä (mutta olen hakenut niitä ahkerasti, kerrankin!) ja että koko kesä ei kaadu siihen. Voin kirjaimellisesti myöntää odottavani ensimmäistä kertaa ikinä kesää ihan vain kesän takia. Ajatelkaa!

Ajatuksissa on myös pyörinyt elämä kesän jälkeen. Odotan nyt mielenkiinnolla että olenko mahdollisesti päässyt yksiinkään pääsykokeisiin. Elämä tuntuu helpommin hallittavalta kun saa vähän enemmän faktoja. Viime aikoina olen myös lukenut yllättävän paljon. Olen lukenut loppuun niin Blondin, Ei kenenkään lapset, Säkeitä Pietarista ja Ranskalainen ystävä nimiset kirjat. En kyllä yhtään ihmettele miksi lempikirjailijoihin ei kuulu niin moni. Viimesin miehen kirjoittaja kirja josta pidin todella paljon oli Apinamorsian. Niin Ei kenenkään lapset kuin Ranskalainen ystävä olivat täydellisiä pettymyksiä, piti ihan tahdonvoimalla kahlata ne läpi.. hrr.



Kiitos Säkeitä Pietarista kirjan minulla on ihan hirveä hinku matkustaa. Sitä asiaa ei ole myöskään auttanut Into the Wild niminen leffa jonka katselin eilen. Hrrr. Antakaa minulle rinkka ja kumisaappaat niin minä mene ja matkustan! Toisaalta haluan matkustaa niin kaikkien mantereiden halki kuin myös tutustua kaupunkeihin. Kierolla tavalla odotan jostain syystä sitä, että pääsen kuvaamaan Zenitilläni Prahan ihania rakennuksia tai vastaavaa. Mielessäni olen yrittänyt miettiä jos vaikka saisin filmille kuvattua paljon kesällä ja jos en vaikka muualle pääsisi kuin Liminkaan (ajattelin näin varmuuden vuoksi ilmoittautua ensi vuodeksi Vapaalle linjalle opiskelijaksi) niin voisin sitten ihan innoissani vaikka kehittää ne sitten syksyllä. Haha. Tai sitten kehitän ne kesällä, kuka tietää? Kuitenkin tulevaisuus tuntuu valoisalta mikä on aika harvinaista, ehkä? Tai siis niin. Maailman meno on sen verran ahdistavaa ettei tee mieli katsoa uutisia (mutta toisaalta taas haluaa tietää missä mennään..).



Luultavammin jos en kesätöitä saa niin vietän kesän siinä että suhailen pyörälläni koti-kirjasto väliä muutaman päivän välein, pidän kodin siistinä, käyn uimassa muutaman kerran viikossa + mahdollinen lihaskunnon ylläpitoa. Ai miksi noinkin urheilullinen kesä? On vihdoin tullut selvitettyä tätä omaa sappikivi tilannetta, että se on jo niinkin paha että oma maksa ottaa siitä vauriota (rasvamaksaa tulossa, nice!) että siinä kun sappirakkoni poistetaan niin ajattelin samalla vähän aloittaa elämänmuutosta. Kiitos kyseisien tietojen olen myös virallisesti lääkärin määräyksestä herkku- ja alkoholi-kiellossa. Mikä sopii ihan hyvin. Täytyy kyllä myöntää että se että pitäisi joskus tuossa kesällä mahdollisesti (toivottavasti!) yksi päivä sairaalassa hengailla ahdistaa vietävästi. En yksinkertaisesti pidä sairaaloista tai lääkäreistä. Hrr!

Ehkä tämä riittää tältä päivältä? Postauksen kuvat olen ottanut eilen illalla. Halusin vain kuvata iltaa. Hih.

P.S. Olen yllättävän rauhallinen ja seesteinen. Olen onnellinen. Onnellisena on ihana olla.
P.P.S. Tänään kun katsottiin uutisia ja pohdittiin sitä kuinka kaikki taas lakkoilevat Suomessa ja mm. panimot menee lakkoon. Hervotonta nauramista aiheutti ajatus siitä että Suomessa panimot menisi konkurssiin. Ajatella, Suomessa!