Myönnän, minä katsoin sen vihdoin. Ai minkä? No nimittäin sen paljon kohutun, huutoa, itkua, raivoa ja mielipiteitä pintaan nostaneen Ajankohtaisen Kakkosen
Homoillan. Mitä tunteita se minussa herätti? Aika monenlaisia, täytyy myöntää.
Ensiksi olin hieman epäuskossa kun kuuntelin sitä mitä ihmiset siellä puhuivat. Sitten vähän suutuinkin, vaikka en olekaan homo tai lesbo - mutta ystäväpiiriini kuuluu monia. Suuttumuksen ja vihan jälkeen olin taas epäuskossa ja yritin tosissani nähdä myös sitä toisen osapuolen kantaa mutta tuntui lähinnä siltä että minua olisi heitetty raamatulla, ei siitä mitään muuta jäänyt käteen kuin kuhmu ottassa. Tunsin myös hetkeen aikaa sääliä, varsinkin kun mietiskelin aamulla lukemaani
Jouko Pihon kommenttia jonka ystävä oli linkannut
Facebookkiin että tämä homokeskustelu olisi salaliitto. Aamullakin nousi vähän suuttumus, mutta lopulta vaivuin epäuskoiseen nauruun ja katsoin
I Love You Phillip Morris nimisen elokuvan joka sai minut nauramaan useasti
(toim. huom. kämppikseni voi mahdollisesti todistaa tämänkin). Homoja siellä sun täällä, aivan niin.
Mitä oikeasti loppujen lopuksi minulle itselleni jäi käteen tuosta ohjelma pläjäyksestä ja muutenkin yleisesti olleessa keskustelussa? Kämppikseni voi todistaa mielenpurkauksiani joita asioiden esittäminen sai mutta loppujen lopuksi olen tätä merkintää kirjoittaessani varsin rauhallinen. Oma mielipiteeni on selventynyt hurjasti viimeisen kahden viikon ajalta. Minusta niin homoilla kuin lesboilla pitäisi olla samanlainen oikeus avioitua kirkossa jos he niin haluavat ja adoptoida lapsia. Ei se adoptointi prosessi ole kuitenkaan erilainen hetero-, homo- tai lesbopareilla. Se on aina yhtä tarkka ja tiukka. Minä haluan asua jossain vaiheessa sellaisessa paikassa jossa ihminen saa olla mitä lystää, tykkäsi sitten naisista tai miehistä - riippumatta omasta sukupuolesta. Enkä loppujen lopuksi koe asiaa minun asiakseni onko naapurini Erkin avopuoliso mies vai nainen.
Kun mennään vielä vähän lisää tähän politiikka-asiaan niin minä aijon nyt ihan todellakin seuraavissa vaaleissa äänestää, vaikka en ole ikinä ennen äänestänyt. Minä haluan tehdä sen valinnan että kuka siellä istuu saamassa palkankorotuksia ja päättämässä lakeja ja vähän muutenkin että miten tämä Suomen jutut oikein nyt menee. Tiedänkö asiasta tarpeeksi? En todellakaan, mutta tiedän että minulla on vielä aikaa saada tarvittavaa tietoa, ihan varmasti. Ympärilläni on ihmisiä jotka kertovat minulle näistä asioista. Eikä minun tarvitse ajatella että henkeäni uhkataan koska on selkeästi puolueita joista ei todellakaan pidä ja minä en pidä sitä asiaa niinkään salaisuutena.
Näin loppu sanoiksi voisin sanoa, että
Vihreä Lanka on ehkä hienoin ohimennen sattunut tapaus elämässäni. Poliittiset keskustelut ovat kiinnostavia ja koen että ne rikastuttavat elämääni. Minä en kannata nyt enkä koskaan ydinvoimaa, enkä ole koskaan kannattanutkaan - sen todistaa päiväkirjani 2000-luvun alkupuolelta jolloin jo kyselin kirjalta että mihin me sitä tarvitaan. Kun maailmalla olisi kaikkea muuta joista voitaisiin ottaa hyöty?
Onneksi tämä on minun blogini ja saan sanoa oman mielipiteeni ja olen oikeastaan iloinen että katsoinkin tuon A2:n loppujen lopuksi. Tiedän mistä ihmiset puhuvat. Toisaalta jos näin toivoa saisi niin voisko välillä tulla vähän iloisempia uutisia? Ahdistaa vain lukea kuinka paskasti kaikkialla menee. Taidanpa ottaa ikkunan välissä olevasta mehupurkista mehua ja kuunnella musiikkia, ihan sen takia että minulla on oikeus ja aikaa tehdä niin.
Ehkä eniten ainakin tänään olen viettänyt tätä sarjaa katsoen. Noh, koska yksinkertaisesti katsoin sen kokonaan. Hih. Se on ihana. My Life As Liz rocks!! Äiti voi todistaa, hihkumistani voisi kuvailla niin että melkein oli valkotakkiset ovella.
Tämän elokuvan katsoin tänään myös, oli muuten hauska. Suosittelen. Ehkä huvittavin tilanteessa oli se, että kun katsoin sitä (tietokoneeni oli kauniisti yhdistetty meidän olohuoneen isoon taulutelevisioon) ja veli tuli pikavisiitille niin eihän mulla ollut tekstitystä ja sitten kun nauroin niin se ei oikein tiennyt mille nauroin kun ei se englantia ymmärrä. Voi elämää.
