*hiljaisuus*

Tämä blogimerkintä on kirjoitettu sekalaisessa olotilassa johon oli sekoittunut väsymystä, vihaisuutta, sietokyvyn menetys ja ymmärryksen loppuminen.

Tiedän, että täällä koulussa on tapana juhlia. Ymmärrän sen hyvin koska olen itsekin täällä jo toista vuotta. Minä ymmärrän myös täysin sen kuinka hyvältä musiikki kuulostaa kun on humalassa. Toisaalta haluan myös painottaa että minulla on myös muita suunnitelmia elämässäni kuin jäädä tänne pieneen kuplaan juomaan itseni humalaan. Minulla on päämääriäni elämässä joita muut eivät välttämättä ymmärrä (tai halua ymmärtää) ja se ajoittain saattaa aiheuttaa hankaluuksia elämässä.

Sietokykyni yöunieni menetyksiin on varsin korkea. Minua ei sinänäsä haittaa jos nukahtamiseni viivähtää hieman, ymmärrän sen varsinkin nyt koska vietän tipatonta ja muut eivät. Ymmärrän että siihen aikaan kun muut juovat minä olen nukkumassa ja se mahdollisesti tarkoittaa sitä että musiikki kuuluu ehkä tavallista kovempana. Ymmärrän koska olen ollut myös niiden juhlijoiden joukossa.

En voi kuitenkaan sanoa että kärsivällisyyteni kestää ikuisesti ja varsinkin nyt on raja tullut vastaan. Olin viikon ahkerana koulussa, edistyinkin asioissa. Opin ja olin valmis nauttimaan rentouttavasta viikonlopusta, hyvistä yöunista, hyvästä unirytmistä, hyvästä ruoasta etc. Tiesin myös että kanssaeläjistäni osa nauttii tänään alkoholia. Ja miksipä ei, ei se minua haittaa.

Tällä hetkellä minua haittaa eniten se minulta viedään oikeus nukkua. Ja vaikka olenkin nyt jo kahdesti huomauttanut musiikin kovuudesta ja siitä että haluasin nukkua. Musiikin kovuudesta kertokoon se, että huoneeni sijaitsee toisella puolella asuntolaa ja kuulen silti. Not so good when you want to sleep. En varsinkaan haluaisi viettää lauantaita nukkuen puolta päivää koska en saanut yöllä unta.

Tämän merkinnän tarkoitus on valoittaa sen lukijoille, että minäkin olen ihminen. Että minullakin on rajani ja se raja on tullut vastaan. Minulta ei enää kannata odottaa että yritän hiljaisesti sulkea korvani teidän juhlimiselta, varsinkin jos se on huomattavan kovaa. Ja ymmärrän edelleen että on se perjantain ja lauantain välinen yö ja blaah blaah blaah. Olen saanut tarpeekseni selityksistä että olette pahoillani (vaikka olette mutta ei se ei nyt riitä) aiheuttamastanne metelistä varsinkin jos ette aijo sitä pienentää. Olen myös tullut rajalleni siinä selityksessä että "vain yhtenä yönä vuodessa". Oikeasti, minä en jaksa.

Olen koko ikäni ollut hyväuninen ja rakastan nukkumista. Varsinkin yöllä. Olen myös aamuvirkku joltain osin. Jos minua ei huvita heittää vesilintua unirytmilläni viikonloppuna saan myös pitää mielen niin. Myös minulla on oikeus nukkua.

Ja siihen vielä että kuinka itse metelöin kun olen humalassa niin.. en hirveästi metelöi. Minä menen humalassakin suht koht aikaisin nukkumaan. Enkä halua olla häiriöksi jos olen humalassa. Ja silloinkin otan muut ihmiset huomioon.

Jos sinusta hyvä lukija minä osoitan sanani sinulle niin olkoon se niin. Tämä on lähinnä yleinen ilmaus kuinka minua tämä asia riepoo. Sillä minähän tulen sanomaan kohteliaasti että voiko sen musiikin laittaa hiljaisemmalle ja kiitän jos niin tehdään. Haluaisin myös huomauttaa että tulevien kuukausien kouluun hakemisjutut aiheuttavat minulle stressiä jo valmiiksi ja että minä kaipaan sitä untani. Minä en toimi ilman unta, säännöllistä unta. Minusta ei tule mitään jos en saa nukkua. Miettikää minkälainen hirviö minusta voi tulla jos en tulevien kuukausien aikana saa nukkua edes viikonloppuinakaan. Ehkä rupean ilkeäksi ja kamalaksi ja.. ei puhuta siitä enää.

Niin ja jos se vielä jäi epäselväksi niin minä oikeasti haluan täältä pois. Minä en tule tänne enää kolmanneksi vuodeksi. Haluan eteenpäin kohti uusia seikkailuja ja niitä kohti minä pääsen myös nukkumalla.

Ja nyt minä menen nukkumaan. Eikä tarvitse pelätä että herättäisin teidät sitten metelillä aamulla koska en koe sitä tarpeelliseksi. Minua ei kiinnosta herättää teitä kuuntelemalla jotain bändiä. Minua kiinnostaa vain se, että pääsen täältä sitten pois, etiäpäin ja että saan nukkua.