Tänään olen pessyt pyykkiä kolme koneellista, laittanut pyykkejä myös ulos kuivumaan. Olen myös ollut aamutunneilla lukemassa Eckhart Tollen kirjoittamaa Läsnäolon voima nimistä kirjaa. Matkalaukku viime viikonlopulta lojuu aukinaisena ja puoliksi tyhjennettynä huoneen lattialla. Voisi siivota, tehdä mitä tahansa. Kuunnella Patti Smithiä.
Katsoin Ajan henki - dokumenttielokuvan ja olen jumissa. Ihan viralisesti stuck. Myös bloggaaminen on stuck koska en tiedä mitä kirjoittaa koska voisin kirjoittaa kaikesta mutta taas sitten en voi kirjoittaa kaikesta. Ahdistavaa. Illalla kohtaa autuus kun pääsen piikkimatolle makaamaan, rakastan sitä. Sain jopa Heidin makaamaan matolle eilen.
Nyky-yhteiskunta ahdistaa mutta silti pystyn näkemään siinä toivon siemenen. Muutoksen alun pyörteen joka voi jos käyttäytyy oikein muuttua muutoksen suureksti tuuleksi ja voimme sen voimin ja turvin siirtyä uuteen parempaan elämään. En tiedä ymmärtääkö kukaan tuota lausetta mutta toivottavasti. Koska minä ymmärrän. En edes pelkää tai ahdistu Suomen uudesta eduskunnasta vaan koen sen juurikin alkusysäyksenä. Nyt on aika toimia, ottaa härkää sarvista ja toimia.
(19:21:36) MMirka: en tiedä mistä tää johtuu musta on nyt tuntunut jo jonkin aikaa että haluan huutaa maailmalle et oon olemassa. et maailma kuuntelis mua. et kaikki näkis kuka oon.Eilen käyty keskustelu. En tiennyt miten olisin halunnut esittää asiani sen jälkeen kun kaveri vastasi koska se mitä minä haluan on niin erilaista kuin mitä hän haluaa.
(19:22:15) Flatus: sitten elokuvaohjaaminen tms. tuntuu luontevalta sulle
(19:22:30) MMirka: niin.
(19:22:32) MMirka: mut siis muutenkin.
(19:22:38) MMirka: toisaalta haluaisin olla muusikko etc.
(19:22:44) MMirka: runoilija.
(19:22:52) MMirka: aktivisti.
(19:42:17) MMirka: mikä sä haluaisit olla?
(19:46:30) Flatus: hyvätulonen
(19:46:48) Flatus: tällä hetkellä sairaalafyysikko tuntus omalta alalta
Toivottavasti saisin taas kuvattua jotain. Pystyn kuulemaan ihmisten äänet päässäni siitä kuinka minulla on silmää valokuvaukseen ja erilaisten asioiden löytämiseen. Että minulla on silmää ja taitoa yhdistää se mitä näen ja saada otettua se hetki kiinni kädelläni. Tallentaa se ohi kiitävä hetki.
Haluni päästä eteenpäin on niin vahva mutta jo se mitä kirjaa olen tänään lukenut on sanonut minulle että pelkkä tahto ei riitä, tarvitaan myös aikaa. Tarvitaan jotain. Tarvitaan ymmärrystä.
Kirjoitin myös Sunnuntain ja Maanantain välisenä yönä pienen säkeistön runoa, englanniksi. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Se on kyllä jo näiden päivien aikana muovautunut eteenpäin mutta toisaalta löysin taas sen rakkauden runoutta kohtaan, taiteen lajia kohtaan ja ammatia kohtaan jota rakastin nuorena niin paljon. Niin paljon että halusin tehdä sitä työkseni mutta opettajani tyrmäsi minut sanomalla että sillä ei elä. Eilen katsottu elokuva toi tuon muiston taas mieleeni. Niin kuin tänään tuli muisto mieleen yläasteelta kun olin vihainen teini joka ei sitä niin näyttänyt. Minua ahdisti ja masensi. Vaatetukseni oli kieltämällä outo mutta silti ehkä eniten loukkaava kysymys pukeutumisestani oli että olenko joku rock 'n roll tyyppi koska minulla oli farkut ja tennarit.
Olen nyt rehellinen ja voin myöntää kuinka paljon olisin halunnut silloin lyödä. Mutta kysymys yllätti minut täysin silloin. Olin lamaantunut. En tiennyt miten reagoida joten sopersin jotain vastaukseksi ja kävelin tilanteesta pois.
Tulen varmaan muuttamaan blogin ulkomuotoa taas johonkin suuntaan, tää tuntuu niin vieraalta nykyään ettei mitään rajaa. Olen taas kävellyt kohti omaa itseäni sen verran että on aika muuttaa vähän ympäristöäni siihen suuntaan.
Mikset sä käytä pilkkuja. Sanoma tulisi uskottavammin perille, jos pilkut olisivat paikallaan.
ReplyDelete- Helppa