Liminka on.. ohi. En tiedä mitä ajatella. Ei ehkä kannata ajatella. Olen vain kiitollinen, vaikka en olekaan vuodattanut lähes ollenkaan kyyneleitä. Ei sillä etteikö tämä muutos koskis ja sattuisi. Se koskee ja sattuu, mutta tiedän että on jotain muutakin. Uskon vakaasti että ihmiset joiden kanssa vietin viimeiset 9kk ovat elämässäni pitkään. Siksi voin vain olla kiitollinen, muistella lämmöllä kaikkea mitä tapahtui. Varsinkin viimeistä iltaa, se oli täydellinen kokonaisuus vaikka välillä vihasinkin sitä. Vaikka välillä sivelinkin sieluani hapolla oli ilta täydellinen.
Kuvasin viimeisen illan tapahtumia filmikamerallani, filmille joka oli tämän vuosi tuhannen alusta. Saa nähdä tuloksia. Nyt kun vihdoin kotiin pääsen ja saan lukea Aalto yliopistolta tulleen kirjeen voin aloittaa viettää kesääni. Oli se sitten sitä että vietän aikaani mahdollisesti haastattelussa ja yrittäen päästä tiettyyn kouluun ja sitten nautin Suomen kesästä ja yritän hakea töitä ja olen työttömänä. Tai että yritän hakea töitä ja olen työttömänä ja nautin Suomen kesästä ja elämästä.
Meni miten vain olen päättänyt nauttia. It's my life! Niin ja 16.6 lähtee lyhyeksi tää mun fleda. Hiukset tullaan lahjoittamaan kavereille rastoiksi. ♥ Crystal Castlesin keikka tosiaan on 13.6, hrrr!
Hyvää kesää, tulevaisuutta, elämää ihmiset. Yritän päivittää tätä blogia niin usein kuin pystyn mutta kuten minä ja minun tunteet on tämäkin kausittaista. Vakituisille lukijoille iso kiitos. Ja ihmisille yleensä. Ootte ihania.
No comments:
Post a Comment
Leave a message. If you want to.