Olisi paljon asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Paljon asioita, jotka tekisivät hyviä merkintöjä. Paljon asiaa, vähän aikaa. Tai paljon aikaa, mutta liian vähän ajatuksia. Liian vähän tapoja saada ulos niitä asioita, joita haluaa sanoa. Pientä pelkoa siitä, miten tuo itsensä ilmi. Pientä pelkoa.
Ehkä se on vain jännitystä tulevaisuudesta, levottomia valoisia öitä tai kiireettömyyttä kun ehtii yön viimeiseen bussiin. Rahaa vain palaa, mutta kamera roikkuu kaulassa. Joskus jopa muistaa ottaa kuvia. Viimeksi kun kävin baarissa kävi myös hassusti, mutta myös äärettömän onnekkaasti.
Haluaisin ottaa kantaa asioihin, joita kohtaan elämässäni. Hetkiin, jotka vaikuttavat muhun. Kertoa mun elämästä, joka on muuttunut paljon siitä mitä se oli kun sillon joskus aloin taas pitämään tätä blogia. Haluaisin sanoa niin paljon, paukuttaa omia mielipiteitäni tänne verkkoon. Silti joku mua hidastaa, pitää kiinni ja ei anna täysin siihen valtaa. Pitäisi olla välittämättä, mutta kun haluaa tuoda asian ilmi oikein eikä väärin.
Luultavammin ne postaukset tulevat sitten, kun tarpeeksi poksuvat mun päässäni. Saavat tarpeekseensa ja tulevat vaan. Boom. Boom. Boom.
Loppupeleissä se olen kuitenkin minä, se muuri mun edessäni. Joka pitää kiinni ja ei anna vain mennä. Se, joka teki uhkarohkeasta lapsesta.. minut.
No comments:
Post a Comment
Leave a message. If you want to.