Prinsessoja ja astronautteja

Joskus löytyy kappaleita, uusia tuttavuuksia jotka jäävät jatkuvaan toistoon. Elämässä on tällä hetkellä vain yksi asia, pelaaminen. Yli 30 tuntia Mass Effect 2:kin on jo uppoutunut. Toisaalta pelissä ollaan jo loppusuoralla, jesh! Toisaalta hirvittää miltä hahmo tulee näyttämään siinä vikassa pelissä, toisaalta viimeinen DLC kiinnostaa kovasti, whii.

Kouluhaut loppuivat ja tehtävät lähtivät ajoissa. Syntymäpäivään on 10 päivää ja mua vain naurattaa. Ehkä ensimmäistä kertaa omaan miesmuistiin nähden on varmaan lunta maassa, kun vuosia tärähtää täyteen 24. Tuntuu, että nuorrun vuosi vuodelta vaikka olo tuntuu välillä aika vanhalta. Ystävien mukaan olen ollut aina vanha, koska unirytmini on ollut aina aika normaali. Varsinkin viimeisen kahden vuoden aikana kun on ollut aikainen aamutyö niin on unirytmikin ollut sen mukainen. Tänäänkin nousin jo kello yhdeksän jälkeen, vaikka nukkumaan olin mennyt vasta yhden jälkeen. Sitä se pelaaminen teettää.

Toisaalta täytyy kyllä sanoa, että Dominiq T. Shepard on kyllä aeka kuuma. Kerrankin onnistuin luomaan todella kuuman naisen, hahah. Tietenkin on hyvä muistaa, että omasta mielestä juurikin Mass Effect 2 pelissä se hahmon luominen kauniiksi ja silmää miellyttäväksi on varsin helppoa. Siinä mielessä miten ensimmäisessä pelissä voi hahmo olla ok, mitä nyt välillä aekamoinen kauhistus tulee kakkosen naamoista aika miellyttäviä pienellä vaivannäöllä.

Viimeistä peliä odotellaan siis kauhulla. Luultavammin joutuu taas tekemään kasvot alusta, koska se hahmon tuominen pelistä toiseen ei todellakaan tee oikeutta hahmon ulkonäkövalinnoille. Helpompaa vain rakentaa alusta, siis ihan oikeasti. Tein itseassa saman nyt tässä kakkospelissä, koska se tuotu naama ei nyt vaan näyttänyt siltä hahmolta itseltään. Huh huh.

Sinänsä huvittava pelisarja, kun näin paljon kiintyy joihinkin hahmoihin. Ekassa pelissä tykkään tarinasta eniten. Kakkosessa jyrää juurikin grafiikat, mutta myös muutamassa lisäosassa on hauskaa dialogia kun taas kolmonen on pääosin kirjoitettu tosi hauskasti ja sydäntäsärkevästi. Toisaalta vikasta pelistä pitää tosin kokea se pelisarjan viimeinen ladattava lisäosa, se on kuulemma kaikista parhain. Mitä olen nähnyt niin täytyy sanoa, että varmaan näin on. Ahhh. 

Elämässä on muutenkin sellainen hullu pyörremyrsky menossa kun muutoksen tuulet puhaltavat. Toisaalta ne tuovat vähän jännitystä tähän elämään, mutta ehkä eniten kuitenkin epävarmuutta. Olen tarpeeksi kauan jo istunut paikallani, on pakko päästä liikkeelle. Levitän siis siipeni ja nousen muutoksen tuulen mukana jonnekin kauas. 

Sitä ennen hyvä aika rentoutua suosikkipelisarjansa parissa, eihän sitä tiedä millon sitä seuraavaksi pääsee pelaamaan. Khieh.