Okei, minun täytyy tunnustaa yksi asia. En ole tuntenut oloani kovin normaaliksi viime aikoina ja syykin tuollaisiin tuntoihin on monia. Syyslomallani tapahtui monenlaisia asioita ja suurin osa niistä jää täällä kertomatta paitsi tämä yksi jonka aijon nyt jakaa teidän lukijoiden kanssa. :)
Olen jo muutaman vuoden ajan lukenut muotiblogeja, en kyllä periaatteella että luen muotiblogeja muotiblogien takia vaan yleisesti sen takia että kyseisen bloggaajan kirjoittama teksti saa minut oikeasti odottamaan että milloin hän päivittää seuraavan kerran. Sillä tavalla tunnen itseni osaksi toisen elämää vaikka en oikeasti edes koskaan kommentoisi. Ja kaikki me tiedämme, että yleisesti blogeilla on varsin lyhyt elämä mutta silti niihin kiintyy varsin helposti.
Syyslomallani tuntui että olisin ollut jossain nyrkkeilymatsissa ja saanut iskun vyön alle. Mistä on siis kyse? Yksi lempi muotiblogeistani lopettaa monen vuoden jälkeen ja olen vieläkin vähän surullinen. Se ei ollut tavallinen teinin pitämä muotiblogi jossa näytetään vain mitä on ollut päällä ja mistä ne on ostettu. Se oli ja on paljon enemmän. Se oli kuin päiväkirja Laura nimisen tytön elämään Pariisissa jossa hän opiskeli muotia. Jokainen postaus oli mietitty tarkkaan ja niissä oli aina jotain uutta tietoa ja hauskoja juttuja.
Sitten kävi niin että Laura valmistuu pian ja hänen elämässään tulee tapahtumaan varmasti hienoja asioita ja hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa päivittää blogiaan. Tiedon vallatessa hänen hiljainen lukijakunta viimeisen merkinnän jälkeen voin sanoa että olen nyt melkein tippa linssissä lukenut noita muiden lukijoiden ihania kommentteja. Ihan varmasti on sellainen blogi kuin sillä on lukijoita. Olimme ehkä uneliaita ja hiljaisia kommentoijia mutta seurasimme tiiviisti.
Haluankin toivottaa Lauralle kaikkea hyvää elämässä vaikka emme edes tunne ja vielä kiittää niistä ihanista lukukokemuksista näiden parin vuoden ajan. Kiitos!
P.S. Jos haluatte vielä vilkaista Lauran ihanaa blogia niin klikatkaa tästä. Ainakin minulle se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tuollaisia blogeja pitäisi olla enemmän.
P.P.S. Tiedän kyllä monesko päivitys tämä on tänään, mutta en voi itselleni mitään. Minun blogi, muahaha!
Hei, ja kiitos paljon näistä ihanista sanoista!
ReplyDeleteOlen iloinen, että blogi on synnyttänyt tunteita, ja että kaikella sen työstämiseen käytetyllä ajalla on ollut merkitystä!
Hienoa jatkoa sulle myös ja nähdään taas! :-)