Born This Way

Hiukseni ovat nyt ainakin väliaikaisesti muutaman päivän IHAN suorat. Mukavaa vaihtelua, vai? Jos vain osaisi olla.

Tänään juhlistamme Vappua, että hyvää ja hauskaa ja humalallista Vappua vain kaikille!

Closer To The Edge

Kuvasarja kertoo enemmän kuin 3 tuhatta sanaa siitä minkälaista hiusmuotini on ollut viimeisen vuoden aikana, ainakin kesällä. Ne jotka eivät ymmärrä mistä puhun niin selvennyksenä että tänä kesänä, minä Mirka 22 v. ajan nämä iki-ihanat kultaiset kiharani kikkarani pois. Ai miten niin ajan pois? No ajanpa vaan. Huolestuneille kerrottakoon että en varmaankaan ihan kaljuksi mene, mutta kuka tietää. Kunhan juurikasvu lähtee kävelemään.

Kuvasarja saakoon jatkoa sitten ennen ja jälkeen kuvilla kun hiuksia taas seuraavan kerran napsitaan. Niin ja tosiaan, hiukset tulen lahjoittamaan ystävilleni rastoiksi joten win-win vai mitä?

Huomenna tiedossa matkustamista kotiin. Yli kuusi tuntia junassa ahdistaa mut ei se mitään! It's life.

Land

Olin viikonloppuna koulun reissulla Helsingissä. Kamera oli mukana, tietenkin. Ruutujen määrä pyöreä ja tasainen nolla. Palaan takaisin etelään pääsiäiseksi, ihan jees ja mukavaa vaihtelua.

Tänään olen pessyt pyykkiä kolme koneellista, laittanut pyykkejä myös ulos kuivumaan. Olen myös ollut aamutunneilla lukemassa Eckhart Tollen kirjoittamaa Läsnäolon voima nimistä kirjaa. Matkalaukku viime viikonlopulta lojuu aukinaisena ja puoliksi tyhjennettynä huoneen lattialla. Voisi siivota, tehdä mitä tahansa. Kuunnella Patti Smithiä.

Katsoin Ajan henki - dokumenttielokuvan ja olen jumissa. Ihan viralisesti stuck. Myös bloggaaminen on stuck koska en tiedä mitä kirjoittaa koska voisin kirjoittaa kaikesta mutta taas sitten en voi kirjoittaa kaikesta. Ahdistavaa. Illalla kohtaa autuus kun pääsen piikkimatolle makaamaan, rakastan sitä. Sain jopa Heidin makaamaan matolle eilen.

Nyky-yhteiskunta ahdistaa mutta silti pystyn näkemään siinä toivon siemenen. Muutoksen alun pyörteen joka voi jos käyttäytyy oikein muuttua muutoksen suureksti tuuleksi ja voimme sen voimin ja turvin siirtyä uuteen parempaan elämään. En tiedä ymmärtääkö kukaan tuota lausetta mutta toivottavasti. Koska minä ymmärrän. En edes pelkää tai ahdistu Suomen uudesta eduskunnasta vaan koen sen juurikin alkusysäyksenä. Nyt on aika toimia, ottaa härkää sarvista ja toimia.

(19:21:36) MMirka: en tiedä mistä tää johtuu musta on nyt tuntunut jo jonkin aikaa että haluan huutaa maailmalle et oon olemassa. et maailma kuuntelis mua. et kaikki näkis kuka oon.
(19:22:15) Flatus: sitten elokuvaohjaaminen tms. tuntuu luontevalta sulle
(19:22:30) MMirka: niin.
(19:22:32) MMirka: mut siis muutenkin.
(19:22:38) MMirka: toisaalta haluaisin olla muusikko etc.
(19:22:44) MMirka: runoilija.
(19:22:52) MMirka: aktivisti.
(19:42:17) MMirka: mikä sä haluaisit olla?
(19:46:30) Flatus: hyvätulonen
(19:46:48) Flatus: tällä hetkellä sairaalafyysikko tuntus omalta alalta

Eilen käyty keskustelu. En tiennyt miten olisin halunnut esittää asiani sen jälkeen kun kaveri vastasi koska se mitä minä haluan on niin erilaista kuin mitä hän haluaa.

Toivottavasti saisin taas kuvattua jotain. Pystyn kuulemaan ihmisten äänet päässäni siitä kuinka minulla on silmää valokuvaukseen ja erilaisten asioiden löytämiseen. Että minulla on silmää ja taitoa yhdistää se mitä näen ja saada otettua se hetki kiinni kädelläni. Tallentaa se ohi kiitävä hetki.

Haluni päästä eteenpäin on niin vahva mutta jo se mitä kirjaa olen tänään lukenut on sanonut minulle että pelkkä tahto ei riitä, tarvitaan myös aikaa. Tarvitaan jotain. Tarvitaan ymmärrystä.

Kirjoitin myös Sunnuntain ja Maanantain välisenä yönä pienen säkeistön runoa, englanniksi. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Se on kyllä jo näiden päivien aikana muovautunut eteenpäin mutta toisaalta löysin taas sen rakkauden runoutta kohtaan, taiteen lajia kohtaan ja ammatia kohtaan jota rakastin nuorena niin paljon. Niin paljon että halusin tehdä sitä työkseni mutta opettajani tyrmäsi minut sanomalla että sillä ei elä. Eilen katsottu elokuva toi tuon muiston taas mieleeni. Niin kuin tänään tuli muisto mieleen yläasteelta kun olin vihainen teini joka ei sitä niin näyttänyt. Minua ahdisti ja masensi. Vaatetukseni oli kieltämällä outo mutta silti ehkä eniten loukkaava kysymys pukeutumisestani oli että olenko joku rock 'n roll tyyppi koska minulla oli farkut ja tennarit.

Olen nyt rehellinen ja voin myöntää kuinka paljon olisin halunnut silloin lyödä. Mutta kysymys yllätti minut täysin silloin. Olin lamaantunut. En tiennyt miten reagoida joten sopersin jotain vastaukseksi ja kävelin tilanteesta pois.

Tulen varmaan muuttamaan blogin ulkomuotoa taas johonkin suuntaan, tää tuntuu niin vieraalta nykyään ettei mitään rajaa. Olen taas kävellyt kohti omaa itseäni sen verran että on aika muuttaa vähän ympäristöäni siihen suuntaan.

Girls Just Want To Have Fun

Vihaan valintoja. Kuukauden päästä joudun valitsemaan ja minä en tahdo. Miksi en voi saada kaikkea? Asiasta kukkaruukkuun niin... ajatus katkesi.

Olen poikki ja haluan lomaa. Vaikka ei saa. Sen takia aijonkin nyt ottaa rauhallisesti pari viikkoa, keskittyä ensi kuun lopulla olevaan.. tilanteeseen. Kerätä voimia taisteluun. Tästä ennakkotehtäviin paneutumisesta voi varmaan sanoa sen että yritän nyt palauttaa kunnon ruokaa mun ruokavaliooni (ja syrjäyttää taas sen kahvin ja suklaan) kuin myös vaan olla. Siitä kertoo se, että tänäänkin olen pelannut vain Flyffiä ja yrittänyt kannustaa kämpistä lukemaan VAKAVA:an.

Lähinnä viime tunteita päässä on pyörinyt ajatukset tulevasta ja halu siihen että tulee kesä ja että voi vaan olla. Kesä tosin tarkoittaa myös hiustenleikkuuta. Big time. Noh, se on sitä sitten. En oo muuten edes kuvannut päivän kuvia pitkään aikaan.. se varmaan kertoo siitä kuinka sekaisin olen ollut. Enkä ole päivittänyt blogeja. Tai tehnyt mitään muuta.

Ilman suklaata istuisin varmaan syytettynä murhasta tai ainakin taposta. Tälleen btw. Viimeisetkin stressaamiset tekemisestä ovat purkautuneet tänään erikoisina agressioina. En edes tajua miski katon sitä hemmetin Suomen Muodin Huipulle ohjelmaa kun se vaan nostaa raget pystyyn. Kaameeta paskaa yyh. Ehkä ensi viikolla en kato.

Niin että joo. Jos menis nukkumaan. Oon ansainnut sen. Haha.

We Turn It Up

Ennakkotehtävät tehty. WHOA WHOA. Hulluja aikoja on edetty. Oiva on tänään pieni paskapää, tai no ei Oiva mut Toshiban noi omat jutut saatana.