Walking With A Ghost

Mitä tapahtuu kun menee kaverille synttärikahveille ja ottaa kameran mukaan ja kuvaa sen kissoja? Muistaa että kesältä on vieläkin kuvia kamerassa! Ensimmäinen kuva tosiaan Nilsiän kirkosta ja toinen Tahkolta. Kolmas on allekirjoittaneen kaunis kattolamppu yöltä jolloin metsästin yöperhosa kameraan tuloksia saamatta. Viimeiset kuvat on kaverin kissoista.

Kuvaan harmittavan vähän nykyään, nyyh. Toisaalta blogissa kohta menossa niin 5000 kävijän raja rikki kuin myös 200 merkinnän. Uuh.

Between Two Lungs

Filmiskannerin avulla pääsin vihdoin ja viimein kunnolla käsiksi kuviin joita olen kuvaillut filmille. Nämä kuvat ovat vuoden 2010 alusta, kahdesta eri kuvaussessiosta. Aikoinaan järkkärillä kuvatut sisarukset näkyvät täältä ja täältä.

Kyllä filmissä on voimaa.

Kiss With A Fist

Koska toi paita on upea.





Ja kuvia koska en osaa kirjoittaa koska olen väsynyt koska olen ollut hereillä puoli viidestä asti aamulla. Huomenna on kaverin lapsen synttärit. Oon myös viime aikoina miettinyt minkälaista olisi elämä jos olisi oikeasti kuuro-mykkä. Kyllä, ajatukseni lähtökohdat tulevat tosiaan tosielämästä koska ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa melkein tuntevani yhden kuuro-mykän. Toisaalta nyt olis jees jos osaisin esim. viittomakieltä.

Super Bass

Tänään töissä soi Lady Gagan biisi päässä kun hyllytin pilttejä. Se vaihtui jossain vaiheessa Poika Saunoo biisiksi, tosin lähinnä siksi kertsiksi. Ehkä se vaan kertoi omista fiiliksistä kun vihdoin päästiin ottamaan otetta hirveään työmäärään ja semmoseen. Oltiin päästy niskanpäälle ja kotiin päässy vilkutti matkan päästä. Ja siis mä oon kuullu tuon biisin kunnolla ehkä kerran joskus radiosta ja se soi mulla päässä ennen kuin ees tiesin et se on kunnon biisi.. hehe. Hyvin messissä, anyone?

Toisaalta sitä taistelutahtoa oikeasti tarvitsi koska pystyin jo aistimaan hankalan päivän kun pääsin työpaikalle siinä 6.10 kun rahti oli vasta tulossa. Ja siis tosiaan tiedetään että nykyään tulee kuorma vähän myöhemmin ja silleen mut c'moon. Joskus lähinnä puol seitsemän saatiin ensimmäiset rullakot ja hetken ajattelin että ehkä tänään on helppo päivä etc.

Siinä kun kolme rullakkoa olin tyhjentänyt tavaroista hyllyväleihin odottamaan symppaamista niin oli mukava huomata että muutkin työkaverit oli tyhjentäneet sen kolme ja siellä oli vielä joku 7 rullakkoa odottamassa että tehkää meille jotain. Se on yleensä niin että tulee joitain juttuja paljon mutta että kaikkia tulee paljon. Gaah. Meinas kyllä usko loppua kun kolme ilmoitti lähtevänsä aikasemmin että "Kai sä voit jäädä nyt vähän pidemmäksi aikaa..?" toisaalta saatiin sitten vahvistuksia Kirkkonummelta. Tavaraa tuli kumminkin loppujen lopuksi sen verran paljon että jos oltais haluttu saada hommat hoidettua puoleen päivään mennessä niin meitä olisi pitänyt olla sellanen seitsemän tai ehkä kahdeksan hyllyttäjää. Eikä viis tai vajaa viis.

Ei silti. Pidän työstäni, koen sen enemmänkin pitkätä urheilusuorituksena koska pääasiallisesti alussa juostaan paikasta a paikkaan b paikkaan c ja mukana kulkee koko ajan rullakko jossa on aina tavaraa jota sitten laittelen hyllyväleihin oikeisiin paikkoihin. Tavaran paino riippuu ihan siitä että mitä se on. Mehut ja pastat on painavimmia. Eikä tietenkään se rullakkokaan ole mikään maailman kevyin kun yrität nostaa sitä haha. Ja kun kaikki on sympattu niin voit alottaa hyllyttämisen joka vaatii tietoa että missä mikäkin on etc. Ja tietenkin välillä vähän akrobaattisia taitoja kun pitää lasipurkkien kanssa pomppia sellaselle jakkaralle etc. Toisaalta oon rikkonut vaan yhden lasijutun, go me!

Nyt kun oon jo pari viikkoa tehnyt tota hommaa niin voin helposti sanoa tunnen nyt tuon K-kaupan aika huvin. Varsinkin ne osastot jossa pyörin. Toissapäivänä joku nainen kyseli perunamuussi juttuja. Aikaisemmin olisin vienyt sen oikeaan paikkaan mutta nyt annoin selkeät ohjeet että "Seuraava riviväli ja makaroonien ja riisien välistä löytyy, ole hyvä!" muutenkin tommosia on nyt alkanut tulemaan koska meitä on neuvottu että mielellään annetaan asiakkaalle ohjeet oikeaan suuntaan kuin mennään itse näyttämään. Toisaalta mulla on edelleenkin harvinaisen vaikeaa löytää juuri maissi-peruna-sosetta vauvanruokahyllystä. Jos vielä sen teen niin kai sitten tulee, haha.

En ees tiiä miksi aloin juuri kertomaan töistäni, ehkä sen takia että se vie tosiaan aikalailla mun aikaa koska siihen kuuluu tosiaan muutakin kuin se että ilmaannun työpäivänä kuudelta sinne työpaikalle. Sillä en mä pystyisi tekemään työtäni ellen mä nuku kahdeksaa tuntia ennen joka tarkoittaa sitä että mun yöunet veroittaa mun päivää oikein kummasti. Haha. Toisaalta oon kiitollinen että mulla on työtä josta pidän ja pidän myös mun työkavereista - varsinkin nyt kun oon alkanut tutustumaan niihin. Ja onhan se rankkaa, varsinkin sellaisten päivien aikaan kun tänään. Ja monen työpäivän jälkeen jalat on kuolleet mutta toisaalta koin tänään töissä että mun jalat koki virallisen kuoleman noin klo 13 aikaan mutta sitten onnistuin ajattelemaan jotain muuta kuin sitä että mun jalkoja särkee etc. Ja selvisin aika helvetinmoisesta työvuorosta. Eikä huomenna ole töitä, haha.

Eikä mikään ole yhtään ihanempaa kuin hyvin sujuneen työvuoron jälkeen kun raahautuu kotiin, kattoo keskiarvo ajan hyllyttämisessä (alle 3min niin kaikki on hyvin), ottaa pitkän kuuman suihkun, juo kylmää vettä ja nostaa jalat seinälle. Tietenkin kuuntelee sitä musiikkia mitä haluaa kuunnella ja pitää yhteyttä kavereihin jotka ehkä vasta heräsi riippuen siitä mihin aikaan pääsit itse töistä. Niin ja jos seuraavanakin päivänä on töitä niin voi sitten rauhassa edetä iltaa pitkän että syö iltapalan ja menee nukkumaan kun kello tulee kahdeksan.

Toisaalta en mä tänään niin tee koska mulla ei oo töitä. Yritän nyt pitää itseni hereillä kymmeneen asti koska jos nyt menisin nukkumaan niin heräisin ihan liian aikaisin. Kun meen kymmeneltä nukkumaan niin nousen varmaan viimeistään kahdeksalta. Joskus oon jo kuudelta kattonut et voisko jo nousta pliis.

Yksi juttu täytyy kyllä myöntää. Ei musta olisi tähän työhön jos en olisi aamuvirkku, niin kuin oon ollut aina. Haha. Ajatukset yötöistä on mulle ahdistavia ja rajoittavia koska oon aina kokenut että yleisesti yöllä nukutaan (muutama poikkeus vahvistaa säännön!) ja päivällä ollaan hereillä.

Stuck In A Tight Spot

Dalai Laman näkeminen livenä on sellaista jota en osaa sanoin kuvata. Tai siis joo tiiän ihmisiä jotka ei ehkä arvosta ja silleen mutta en nyt jaksa välittää. Kuulostan ihan sen fanaattiselta fanilta jos alan kertomaan kyseisen herran mielettömästä huumorintajusta ja siitä kuinka se osaa nauraa itselleen ja vaikka hänestä puhuttaessa ehkä pitäisi kirjoittaa/sanoa hänen pyhyytensä.

Vietettyäni koko päivän kuunnellen häntä niin opetuksellisessa muodossa kuin myös yleinen puhe myöntätunnosta voin vaan sanoa että kun palasi takaisin todellisuuteen johon kuuluu puhelimen, tietokonet, bussi niin maailma tuntui oudolta. Ehkä siksi että tosiaankin suurimman osan ihmisten kanssa noudatin määräyksiä ei kameraa, ei puhelinta. Toisaalta jo turvatarkastus alussa tuntui lähettävän itse kunkin toiselle planeetalle tai aikakaudelle.

Jos nyt näin jälkikäteen kiinnostaa tietää että mitä se siellä höpisi niin ohjaan teidät Dalai Lama 2011 -sivustolle joka näköjään sisältää niin aamu- kuin iltapäivän yleisöluennot. Toki tein hieman muistiinpanoja, kirjoitin ylös itselle sellaisia asioita jotka tuntuivat tärkeältä.

Täytyy kyllä sanoa että kyllä siinä ihan herkistyi kun herra ensimmäisen kerran siihen lavalle asteli. Gosh. Tuli ihan tippa linssiin ja niin pois päin. Ja mitä siihen mielettömään huumorintajuun niin voin sanoa nauraneeni ihan kunnolla hänen jutuilleen niin Englannin kuningattaresta kuin myös ehkä vähän poliittisiakin vitsejä. ;)

Dangerzone

Minä, Dalai Lama ja muut 10 000 ihmistä. Huomenna.

P.S. Heidi löysi kirpparilta aevan ihanan Janis Joplin paidan. T-paita ja ihminen on ihan näin: <3_______<3 Ai nii, miten niin Heidi tuntee mut? Muahaha.

Yoü And I

Misfits sarjan kolmas tuotantokausi lähtee käyntiin Marraskuussa, luultavammin viimeisiempien huhujen mukaan 11.11. Ihan jees!

Kuunneltuani ehkä ihan liikaa Jennifer's Body elokuvan soundtrackia olen vihdoin ja viimein siirtynyt eteenpäin artisteissa. Ehkä. Tai siis kuuntelen nyt lähinnä Lady Gagaa ja Florencea ja Misfitsien jaksoissa kuultuja biisejä. Hehe. Tämän viikon työputki on ohitse, seuraava alkaa sitten maanantaina. Ensi viikolla tosiaan töitä ma-ke ja pe.

Elän perjantaissa vaikka on torstai. Heräsin tänään ensimmäisen kerran kuudelta ja mietin jo silloin vakavasti ylös nousua mutta päätin sitten lossata 1,5 tuntia pedissä. Tämän päivän suurimpiin saavutuksiin kuuluukin kaupassa käynti, kahvikupin juonti, Synnytyssairaala nimisen sarjan katsominen telkkarista ja mitäs muuta? Ei varmaan mitään.

Aivastin muuten äsken kolme kertaa, että hyvä minä! Niin ja ylihuomenna, eli lauantaina, minä menen kuuntelemaan Dalai Lamaa. Tietenkin ihmiset jotka ovat pääsevät lukemaan Facebook päivityksiäni kaikesta turhasta tietävätkin tämän. See you soon Dalai. Ja olen oikeasti ihan pissat housuissa asian kanssa, odotan sitä niin paljon. Eikä permantolippu Barona Areenalle helpota yhtään. Toisaalta lippu oli aika kallis (hyvinkin kallis itseasiassa..) mutta perustelin asian näin että en todennäköisesti ole seuraavan 3 vuoden aikana menossa Intiaan Dalai Laman perässä tai muutenkaan. Myöskin tuntui aika kohtalolta lukea herran vierailusta Iltalehden sivuilta ja pienen googlailun jälkeen huomata että lippujahan on vielä. ;)

Toisaalta voisi sanoa että jos jotain odotan niin odotan että tulee 9.9. jolloin Kaurismäen uusin leffa tulee elokuvateattereihin. Haluan sen niin nähdä. Ja vaikka joku haluaisikin tulla seuraksi niin pahoittelen, tuon leffan meen kattomaan yksin. Kun yleensäkin Kaurismäestä puhutaan minulle tulee mieleen mustavalkoisuus ja Mies vailla menneisyyttä - jonka muuten näin yläasteella ja muiden luokkalaisten pitäessä leffaa hyvinkin tylsänä ja hitaana ja mitä kaikkea niin minä pidin ja kovaa. Toisaalta en ole vieläkään nähnyt uusinta Harry Potter elokuvaa, mutta olen vahvasti sitä mieltä että kun näen sen ensimmäisen kerran niin seurassani on oma äiti. Ihan niin kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Nih.

Oletteko rakkaat lukijani muuten nähneet Lady Gagan uusimman musiikkivideon? Oli vastaus mitä tahansa voitte nyt katsoa sen tästä alapuolelta. Enjoy.

Time

Mun elämässä ei ole tapahtunut mitään maailman erikoisinta, oikeasti. Paitsi että mulla on osa-aikatyö ja ensi viikolla kuulen saanko toisen sellaisen, et jes.

Katsoin uudestaan Misfits -sarjan ja en jaksa odottaa uutta kautta. Hiukset kasvaa pikku hiljaa mutta kaipaan äärettömän paljon mun pitkiä hiuksia. Ja olen ollut myös äärettömän rakastunut tohon vesisateeseen, mutta toisaalta aiheutan ihmisille huvitusta kun töistä päästessä kävelen kumppareissa ja sateesta ei oo tietoakaan vaikka töihin lähtiessä satoi kaatamalla.