Brave

Kun tekee suunnitelmia, salamyhkäisiä sellaisia, on kiva herätä siihen todellisuuteen että tarvitsisi enää vain kävellä ovesta ulos ja toteuttaa ne. Toisaalta sehän on vaan se vaikein osuus, hypätä liikkuvaan junaan ja mennä matkan mukana. Ainakin se hetki ennen hyppäystä kun haluaisi vaan peruuttaa koko jutun. Harvoin perun, koska loppujen lopuksi kaikesta tulee mahtavaa. Silti se jännitys, joka saa mahan sekaisin on maailman hirveintä. Ehkä me selvitään sittenkin elossa. On ennenkin selvitty, kaikkihan tietää miten kaikille lopussa käydään. Kuallaan poes.

Varsinkin kun on jakanut salamyhkäisyyksiä vain muutaman kanssa ja nekin innostuu. Sitten iskee paniikki, että enhän mä pysty. Miksen pysty? Pitää olla vaan rohkea. Brave. Oon tehnyt näitä tämmösiä juttuja ennenkin, no big deal. Vai mitä? Housut jalkaan, huivi kaulaan ja menoks!

Eikä tää muhun tarttunut syksy flunssa (?) auta yhtään. Olisi ehkä toisen pillerin aika. Ja miettiä sitä ul-.. salamyhkäisyys juttua. I only need to start and roll into heaven. Olen itse itseni pahin vastustaja, koska sen oikein opin? En varmaan koskaan.