Oon viime aikoina pitänyt hirveitä päänsisäisiä raivomonologeja joiden olisi aina ollut tarkoitus päätyä jossain muodossa tänne. Mikä on sinällään vaikeaa, kun vedän ne monologit töissä ja sitten oon ihan unohtanut sen miksi niitä tein kun pääsen kotia.
Tai sitten muistan niistä pätkiä kun pääsen kotiin, mutta enää ei ole fiilistä. Joku on napsauttanut katkaisijaa ja fiilis on hyvä. Niin kuin nyt, nyt on hyvä fiilis! Jee!
Viime aikoina on tullut nukuttua liian vähän, nautittua liikaa energiajuomia ja angstattu ehkä hieman liikaa. Toisaalta, ystävät on ihania ja nyt on taas parempi mieli. On asioita mitä odottaa, asioita mitä ei jaksa odottaa. Haluaa vain, että ne tapahtuvat just nyt heti. I need my quick fix, please.
Lähetin kaverille Saksaan suklaata, yritän kirjoittaa nanowrimoa ja suunnittelen oikeastaan ensi kesän reilausta. Niin ja kyllähän mä hyppään junan kyytiin näin kotimaassakin, heti ensi kuussa. Kunhan olen ensiksi käynyt laivalla, heh. Niin ja tänään menen (taas) yhden tv-ohjelman kuvauksiin.
Elämä yllättää, ottaa kädestä kiinni ja vie. Silloin on pakko vaan mennä, vetää pipo päähän ja juosta perään. Muutenhan se (elämä) ihan tylsää ois, vai?
No comments:
Post a Comment
Leave a message. If you want to.