En tiedä mistä tämä kaikki on tullut, niin sellaiset äärettömän iloiset hetket kuin myös sielua syövät surulliset. Kun istut pimeydessä ja syöt tyynyä, kyynelten imeytyessä samaiseen tyynyyn. Jolloin ei ole sanoja, on vain nuo isot hiljaiset suolaiset pisarat, jotka kertovat tarinaasi. Ainakin yrittävät, sillä et tiedä miten voisit tuoda päänsisäisiä asioita julkisuuteen. Kun et kumminkaan halua olla taakka ja kun loppujen lopuksi ne ovat vain ja ainoastaan ajatuksia. Samaan aikaan kun osa sinusta kertoo sinun olevan tällainen, on olemassa se osa joka lämäisee käden otsalle. Se osa, joka tietää että se ei ole koko totuus. Että ne ovat vain ajatuksia. Loppupelissä ne ovat vain ajatuksia ja ne menevät ohi. Niin kuin ne ovat aina menneet ennenkin.
Silti sellaisissa ajatuksissa tulee aina välillä pyörittyä, lähinnä juurikin näin syksyn pimetessä ja sillä lailla. Kun kaikki tuntuu raskaalta ja tyhmältä.
Toisaalta, vaikka viime aikoina olen ollut hieman alamaissa (kiitos ystävät <3 ehk="" hdet="" hiljaa="" ja="" kahtellaan.="" katsotaan="" l="" n="" nbsp="" niin="" nousuun.="" p="" pikku="" st="" t="" uuteen="">
No comments:
Post a Comment
Leave a message. If you want to.