Yksi yö hermoromahduksen jälkeen ja huomasin tekeväni sitä taas. Välttelin, mutta päätin olla ottamatta stressiä. Ihan kuin varokeinona avasin kaikki oikeat ohjelmat ja tiedostot. Laitoin jopa lähdekuvan Chromen välilehteen, ihan vain odottamaan.
Se tuli puun takaa, täysin yllättäen. En muista edes mitä tein. Sillä en ollut lukenut fan fictionia tai mitään muutakaan erikoista, olin vain tuhlannut aikaa. 5th Element oli auki VLC soittimessa 43 minuutin kohdalla, mutta siinä se oli nököttänyt jo jonkin aikaa. Ah, nyt muistan. Luin kuva-analyysista, ihan vain virkistääkseni muistiani. Yksi vinkeistä ystävältäni.
Yht' äkkiä olinkin Open Officessa ja esseen aloituksen raato edessäni. Sormet alkoivat juosta näppäimistöllä. Aloitettu raato poistui ja teksti alkoi soljumaan. Palasin lähteeni pariin tarkistamaan lähinnä nimiä kunnes teksti soljui taas eteenpäin. Olin tarkkana merkkimäärän kanssa. Nauratti ja oli hyvä fiilis. Kerjäsin jopa positiivista huomiota ystävältäni joka oli todistanut eilistä hermoromahdustani.
Tunti aloittamisen jälkeen se oli valmis. Raato oli muuttunut viralliseksi tekstiksi, joka odotti vain viilausta. Sitä se onkin saanut. Olenhan tyypillinen kirjoittaja, joka kirjoittaa liian pitkiä lauseita ja unohtaa pilkun olemassa olon. Sain jopa innostuksen käydä käsiksi aikaisemmin rustaamiin tehtäviini viila kädessä ja edistystä tapahtui sielläkin. Nyt on Metropolian yhden koulutusohjelman (kyllä, luit oikein) tehtävät tehty. Tietenkin ne pitää vielä lukaista läpi muutaman kerran, mutta pääpiirteet ovat paperilla.
Yksi koulutusohjelma tehty, hyvä minä! Huomenna tulee lisää tehtäviä, lisää stressattavaa. Odotettavaa on, että myös lisää hermoromahduksia. Toisaalta jos tulos on tämä, niin mikä ettei.
Epätoivo ja -usko tulevat aina välillä kylään, harvemmin aivan yllättäen. Lähinnä vain piristävälle vierailulle, joka saa minut puhumaan itsestäni pahaa pääni sisällä. Kun huonoista hetkistä selviää on pääni yleensä taas kirkkaampi ja kaikki edistyy. Olenhan pimeän jälken löytänyt taas valon ja todennut osaamistaitoni olevan ennallaan. Yritti pään sisällä asustava monsteri sanoa sitä tai tätä. Hirvö on onneksi vain oma keksintöni, demoni, joka tulee vain heikkoina hetkinä. Hetkistä joista on ennenkin selvitty hengissä. Ainakin toistaiseksi.
No comments:
Post a Comment
Leave a message. If you want to.