Kuinka mä susta tykkään

Ei mulla muuta.

Aura

En tiedä kuinka monta kertaa olen tämän tässä aukaissut viimeisen parin päivän aikana, koska on tullut tunne että haluaa kirjoittaa ja kertoa. Haluaa antaa jotain tänne internetin ihmeelliseen maailmaan, palan omasta elämästä. Palan tästä hetkestä.

Tilanteet ovat vaihtuneet, olen saattanut olla iloinen tai hyvin surullinen. Luultavammin hyvin turhautunut. Tällä hetkellä olo on varsin seesteinen, johtuu luultavammin siitä että olen tänään kirjoittanut vasta 220 sanaa nanowrimossa ja päiväkohtainen tavoitteeni itselleni on 2 000 sanaa. Toisaalta yritän muistuttaa itselleni, että olen kirjoittanut jo yli 43 333 sanaa, eli olen aikataulusta edellä noin 400:lla sanalla.

Niin, minä ja nanowrimo. Jos tästä kuusta ei jää mitään muuta käteen niin tulen luultavammin voittamaan nanowrimon ensimmäistä kertaa elämässäni, saan suurimman mahdollisuuden koskaan alkaa editoimaan tarinaa joka muuttuu toivottavasti työllä, hiellä ja tuskalla joskus romaaniksi.

Ah, meinasin ihan unohtaa että olen tämän kuukauden jokainen viikonloppu ollut ulkona. Juonut alkoholia, nähnyt ystäviä ja vetänyt kännit. Joskus todella isot, joskus vain muutaman ja joskus sillälailla sopivasti. Minulla on ollut päiviä jolloin en ole kirjoittanut nanoa ollenkaan, minulla on ollut monta päivää jolloin olen kirjoittanut yli 3 000 sanaa. Olen ottanut valokuvia, olen polkenut pyörällä kouluun (edit:// siis töihin mutta jätetäänpä tuo nyt tuohon). Suunnitellut mahtavia asioita ensi kesäksi ja käynyt tv-sarjan kuvauksissa.

Olenhan minä myös nukahtanut bussiin ja herännyt kolme pysäkkiä ennen omaa pysäkkiä. Minulle on sanottu, että "You're so pretty, you should have a boyfriend!" kahdesti. Molemmat viiden minuutin sisällä, tulivat samalta henkilöltä jonka tapasin sinä iltana. Kummallakin kerralla en osannut ottaa sitä kohteliaisuutta, jäin vaan pohtimaan että miksi minulla pitäisi olla poikaystävä? Eikö vain voi olla nätti?

Radio Syke

Tapahtumia elämässä, hetkeä ajassa. 

Don't Let Me Get Me

Oon viime aikoina pitänyt hirveitä päänsisäisiä raivomonologeja joiden olisi aina ollut tarkoitus päätyä jossain muodossa tänne. Mikä on sinällään vaikeaa, kun vedän ne monologit töissä ja sitten oon ihan unohtanut sen miksi niitä tein kun pääsen kotia.

Tai sitten muistan niistä pätkiä kun pääsen kotiin, mutta enää ei ole fiilistä. Joku on napsauttanut katkaisijaa ja fiilis on hyvä. Niin kuin nyt, nyt on hyvä fiilis! Jee!

Viime aikoina on tullut nukuttua liian vähän, nautittua liikaa energiajuomia ja angstattu ehkä hieman liikaa. Toisaalta, ystävät on ihania ja nyt on taas parempi mieli. On asioita mitä odottaa, asioita mitä ei jaksa odottaa. Haluaa vain, että ne tapahtuvat just nyt heti. I need my quick fix, please.

Lähetin kaverille Saksaan suklaata, yritän kirjoittaa nanowrimoa ja suunnittelen oikeastaan ensi kesän reilausta. Niin ja kyllähän mä hyppään junan kyytiin näin kotimaassakin, heti ensi kuussa. Kunhan olen ensiksi käynyt laivalla, heh. Niin ja tänään menen (taas) yhden tv-ohjelman kuvauksiin.

Elämä yllättää, ottaa kädestä kiinni ja vie. Silloin on pakko vaan mennä, vetää pipo päähän ja juosta perään. Muutenhan se (elämä) ihan tylsää ois, vai?

Edge of Seventeen

En tiedä mistä tämä kaikki on tullut, niin sellaiset äärettömän iloiset hetket kuin myös sielua syövät surulliset. Kun istut pimeydessä ja syöt tyynyä, kyynelten imeytyessä samaiseen tyynyyn. Jolloin ei ole sanoja, on vain nuo isot hiljaiset suolaiset pisarat, jotka kertovat tarinaasi. Ainakin yrittävät, sillä et tiedä miten voisit tuoda päänsisäisiä asioita julkisuuteen. Kun et kumminkaan halua olla taakka ja kun loppujen lopuksi ne ovat vain ja ainoastaan ajatuksia. Samaan aikaan kun osa sinusta kertoo sinun olevan tällainen, on olemassa se osa joka lämäisee käden otsalle. Se osa, joka tietää että se ei ole koko totuus. Että ne ovat vain ajatuksia. Loppupelissä ne ovat vain ajatuksia ja ne menevät ohi. Niin kuin ne ovat aina menneet ennenkin.

Silti sellaisissa ajatuksissa tulee aina välillä pyörittyä, lähinnä juurikin näin syksyn pimetessä ja sillä lailla. Kun kaikki tuntuu raskaalta ja tyhmältä.

Toisaalta, vaikka viime aikoina olen ollut hieman alamaissa (kiitos ystävät <3 ehk="" hdet="" hiljaa="" ja="" kahtellaan.="" katsotaan="" l="" n="" nbsp="" niin="" nousuun.="" p="" pikku="" st="" t="" uuteen="">