Queen Of Apology

Mielenkiintoisia asioita käynnissä, mielessä että elämässä. Uusia juttuja pyörii ympärillä sellaista tahtia ettei hirveästi edes mukana pysy. Huh huh!

Viime viikolla olleen luennon innoittaman olen taas tutustunut opiskeluvaihtoehtoihini ihan Suomen sisällä ja se mahdollisuuksien paljous jota en ollut vielä edellisenä vuotena löytänyt ennen Liminkaan tuloa on ihan mullistanut elämäni. Sillä yliopistossahan voi opiskella mitä tahansa, periaatteessa. Sen takia olenkin ihan alitajuntakriisissä että minne kaikkialle oikein haen koska vaihtoehtoja on niin paljon, niin ammattikorkeissa kuin yliopistoissa! Voin siis hyvin hakea Lahden muotoiluinstituuttiin kuin myös Taikkiin ja Kuvataideakatemiaan ja se jotain niin.. ihmeellistä? Missä nämä vaihtoehdot olivat viime vuonna? Ei sillä että sisään olisin päässyt, mutta kuitenkin.

Loppujen lopuksi voin sanoa viime vuoden viisainta tekoani hakea tänne Liminkaan. Ammentamaan itseeni enemmän ja lisää sitä.. taiteellisuutta mikä minussa on nähtävästi ennenkin kukoistanut. Suurinta intoa tällä hetkellä aiheuttaa mahdollisuus päästä opiskelemaan Kuvataideakatemiaan Tila-aikataiteita, mikä on ihan järjetöntä! Tai se mahdollisuuksien määrä on ihan mullistava.

Vaikka tällä hetkellä puhkunkin intoa ja inspiraatiota, hullaannuttavaa intohimoa siihen mitä mahdollisuuksia minulla on elämääni varten niin ei kaikki viime aikoina ole ollut niin ruusuilla tanssimista. Viime perjantaina sain kuulla tuttuni poismenosta joka järkytti tasapainoani vähäksi aikaa, kyllä se vieläkin alitajunnassa jyskyttää. Toivon hänen perheelleen ja läheisilleen kaikkea hyvää, ennen kaikkea voimia. Samaa toivon myös itselleni. Kuten minun kanssani asuvat ihmiset voivat todistaa, reaktioni oli aika valtava vaikka en valitettavasti hirveän läheinen enää tuttuni kanssa ollutkaan. Muistot jotka loimme saavat kurkkun sellaisen suuren palan joka ahdistaa, koska ne hetket ovat merkinneet jotain. Vain me kaksi ne jaamme. R.I.P. my dear friend.

Tällä viikolla on siis suunnitelmissa kuvata siellä studiossa niin täytettyä undulaattia kuin myös ihmisiä. Suunnitelmiin kuuluu myös edes jotenkin sen kritiikki työn aloittaminen. Olen vain vähäsen hukannut itseni muistoihin ja en osaa valita vain yhtä. Noh, se nähdään tulevaisuudessa.

Intoa opiskeluun antaa myös Maaliskuussa oleva, kahden päivän pituisen Muotokuvakurssi jonka meille pitää Tiina Puputti. Oi voi kun jaksaisi odottaa. Helmikuussa on myös yksi mielenkiintoinen keikkakin tulossa, vuosikymmenen ensimmäinen minulle. Ei malta odottaa! Myöskin jos hyvin käy niin tämän vuoden Provinssirockiin jos pääsen sinne töihin en ole keskellä tuntemattomia sillä moni tuttu ja ystävä, kaveri täältä koulustakin on sinne hakemassa töihin. Mielenkiintoista, vai mitä?