Te Quiero Puta!

Oi voi. Se keikka. Tuo keikka jota oltiin odottettu vuosia. Hrr. Vieläkin jännittää, vieläkään ei ymmärrä. Ei vaan pää tajua. Ei varmaan ikinä tajua. Ymmärrys sitä kohtaan että on nähnyt Rammsteinin on täysin nollassa, varsinkin kun miettii mille paikoille itse pääsin! Missä oli kamera, missä!? (Kotona...).

Wer wartet mit Besonnenheit
der wird belohnt zur rechten Zeit
Nun, das Warten hat ein Ende
Leiht euer Ohr einer Legende

Ja koko keikan ensimmäinen säkeistö kertoo kaiken siitä odotuksesta, siitä toivosta ja sen toivon menettämisestä. Siitä tilanteen utopistisuudesta kun näkee jotain tuollaista livenä, oikeasti. Varsinkin kun bändi on niin läheinen kuin Rammstein on, kun Till on kuvissa ja videoilla yksi kuumimmista miehistä ikinä. Ne maneerit siellä lavalla jotka saa jalat veteläksi, voi vitsi. Varsinkin kun mies ei ole sillä tavalla kaunis, mutta se karisma ja se.. olemus. Täällä on yksi vahalätäkkö! Voitte vain kuvitella ilmeeni ja olemukseni kun toisessa tai kolmannessa biisissä tajusin että "Till on tossa, mä olen tässä..." välimatkaa semmoiset.. 3-5m ellei vähemmän. Keikan aikana taisi mies viilettää siitä 1,5 metrin päästä parhaimmillaan! Grrr.

Kuva
Keikka oli siis aivan mieletön, niin paljon enemmän kuin toivoin. Oma paikka siitä helvetin eturivistä oli mahtavin ikinä. Kun sillon kun sain käsiini mutkien kautta tuon kenttälipun niin ei mielessä todellakaan ollut, että ihan siihen eturiviin pääsisin mutta niinpäs vain kävi. Kiitos vaan Anulle ja jonossa tapaamilleni tutuille neuvoista.

Parasta ei niin keikkaan liittyvää oli, kun käveli sinne permannolle ja (näki kuin kaukana se lava oli..) kun kuulin ylhäältä huudon "RUN FORREST RUN". Kiitoksen vaan Heidille ja Ullalle. ♥

On todella vaikeaa kirjoittaa keikasta koska.. se oli vain niin upea. Youtube on varmasti jo pullollaan kuvia mutta kyllä tämä tyttö siinä vaiheessa sekosi kun kuului Keine Lustin alkusoinnut. Parhautta. Sekä se miten yleisö oli mukana kun Du Hast soi! Tai kuinka ihana se lavashow oli. Kuinka se oli vaan niin sen arvoista seistä siellä ulkona vajaat kolme tuntia ja viimeiset 5 min ilman takkia ja laukkua. Todellakin sen arvoista. Ei mitään rajaa.

Provinssissa seuraavan kerran sitten. Can't wait.

P.S. Aika ankealta tuntuu arki tuollaisen viikonlopun ja ennen kaikkea keikan jälkeen. Huh huh.