Friday, 31 December 2010
Happy
Oon vitsin huono bloginpitäjä. Ei vaan elämä on kiireistä kun se on kiireistä ja tunnetusti en saa mitään postattua kun hengailen Etelä-Suomessa. Palaan kuitenkin takaisin Liminkaan jo ensi tiistaina joten uskon että tämä postaus vauhti tästä nousee. Varsinkin kun pääsen taas kameran akun laturin luokse.. heheh.
Toivotankin nyt kaikille hyvvee uuutta vuotta ja eläkää ihmisiksi. Viime vuonna tähän aikaan olin hyvin humalassa Helsingissä ja odottelin että lähdetään kohti baareja. Uu yeah.
Mun tämä vuosi oli kaikkeudessaan mukava joten olisipa se seuraavakin. Virallisista lupauksista puhutaan sitten ensi vuonna. Ae niin! Meikä saa nähdä ensi vuotta etukäteen sitten tinojen muodossa. Uu-u!
Ylläoleva kuva on Turku-reissulta jonka tein 21. päivä. Very much party party party sillon. Hihi.
Wednesday, 15 December 2010
Love and Caring
Tuesday, 14 December 2010
Not In Love
The Lucky One
Käytiin kämpikseni kanssa aikaa sitten (2.12.) katsomassa uusin Harry Potter. Oi voi niitä pihinähetkiä keskellä elokuvaa, sori kanssa katsojat! Ron on vain niin hauska!
Oulussa oli kauniit jouluvalot. Päivityksien puutteen voi selittää lähestyvä ja joulu ja jatkuva pimeys. Olen hukassa, niin kuin joka vuosi tähän aikaan.
Thursday, 2 December 2010
A Real Nobody
Eilinen Krankka ilta. Tuli juotua ehkä enemmän kuin piti mutta Heidi oli kuskina eikä mulla ole edes krapulaa! Lisää kuvia tulee aikanaan tänne.
Wednesday, 1 December 2010
Kelly Brown
Tässä ne eilen luvatut nukkekoti kuvat. Lisää kuvia täällä, minun virallisella (ja englannin kielellä olevalla) valokuvasblogissa. :)
Tuesday, 30 November 2010
Poker Face (featuring Idina Menzel)
Monday, 29 November 2010
I Will Always Love You
Voi ei, se tapahtuu taas?! Mitä minä teen? Siis niin mikä tapahtuu? Ja taas?
Tv-sarja johon olen kiintynyt jää tauolle. Tässä tapauksessa kyseessä on Nelosella pyörinyt Nurse Jackie joka kuuluu maanantaiseen tyttöjen putkeen kuin nyrkki silmään. Mitä nyt? Mitä minä nyt teen kymmeneltä kun on liian aikaista mennä nukkumaan etc.?
On taas elämäni niin hienoa, mutta kämpikseni raportoi minulle tänään että oli valvonut meistä kahdesta myöhempään ja kuunnellut yöllä kuorsausta. Miettikää, minä kuorsaamassa! Uskon kuitenkin kämpikseni sanat sillä kröhöm on ollut nokka vähän tukossa + kurkku on kipeä. Ai samperi äiti jos minuun taudin tartutit!!
Jos sitä menis nukkumaan. Huomenna ajattelin ostaa akryylimaalit. Hrr. Hirvittää jo valmiiksi!
Tv-sarja johon olen kiintynyt jää tauolle. Tässä tapauksessa kyseessä on Nelosella pyörinyt Nurse Jackie joka kuuluu maanantaiseen tyttöjen putkeen kuin nyrkki silmään. Mitä nyt? Mitä minä nyt teen kymmeneltä kun on liian aikaista mennä nukkumaan etc.?
On taas elämäni niin hienoa, mutta kämpikseni raportoi minulle tänään että oli valvonut meistä kahdesta myöhempään ja kuunnellut yöllä kuorsausta. Miettikää, minä kuorsaamassa! Uskon kuitenkin kämpikseni sanat sillä kröhöm on ollut nokka vähän tukossa + kurkku on kipeä. Ai samperi äiti jos minuun taudin tartutit!!
Jos sitä menis nukkumaan. Huomenna ajattelin ostaa akryylimaalit. Hrr. Hirvittää jo valmiiksi!
Friday, 26 November 2010
Connected
Kuvat Marinan keikalta. ♥ Kaksi kuvaa myös lämppäristä joka oli mukavan yllättävä ja ihana Hollywood Kill. Kyseisen bändin virallisille kotisivuille pääsee täältä. Bändin MySpace. Ai niin, Marinan viralliset sivut ja MySpace.
j
Ja oikeasti olisin voinut kuvata enemmänkin mutta päätin nauttia keikasta täysillä. Marina oli aivan fantastinen, mikä karisma! Parasta oli ainakin näin fanin kannalta että osasin kaikki biisit jotka oli mahdollista osata hehe. Hienoja asioita oli ne välispeekit, Marina ja se kuinka tarjoili eturiville vodkaa ja vaikka en eturivissä ihan ollut (about 2-3 rivillä) niin sain maistaa. Hyvää oli, tosin siinä tilassa varmaan kaikki olisi mennyt. Toivon kovasti että tulee uudestaan Suomeen koska te jotka ette olleet keikalla menetitte PALJON. Hihih.
Niin ja lämppärinä ollut Hollywood Kill oli ehkä ihaninta ikinä. Olin pikaisesti googlettanut miltä bändin tyypit näyttää ennen keikkaa joten tunnistin ne jo kun ne ennen keikkaa poukkouli yleisön joukossa. Puolen tunnin setti jonka vetivät oli mahtava. Taisin kyllä olla ainut joka diggasi koska vieressä olleet kuiski toisilleen että "this is way too weird and crazy for my taste.." hahah.
Sinänsä hauska kuinka hyvin näin vaikka edessäni periaatteessa seisoi kaksi hyvin pitkää jätkää. Kolmas kuva ylhäältä kuvaa missä vaiheessa olin koko keikan ajan.
j
Ja oikeasti olisin voinut kuvata enemmänkin mutta päätin nauttia keikasta täysillä. Marina oli aivan fantastinen, mikä karisma! Parasta oli ainakin näin fanin kannalta että osasin kaikki biisit jotka oli mahdollista osata hehe. Hienoja asioita oli ne välispeekit, Marina ja se kuinka tarjoili eturiville vodkaa ja vaikka en eturivissä ihan ollut (about 2-3 rivillä) niin sain maistaa. Hyvää oli, tosin siinä tilassa varmaan kaikki olisi mennyt. Toivon kovasti että tulee uudestaan Suomeen koska te jotka ette olleet keikalla menetitte PALJON. Hihih.
Niin ja lämppärinä ollut Hollywood Kill oli ehkä ihaninta ikinä. Olin pikaisesti googlettanut miltä bändin tyypit näyttää ennen keikkaa joten tunnistin ne jo kun ne ennen keikkaa poukkouli yleisön joukossa. Puolen tunnin setti jonka vetivät oli mahtava. Taisin kyllä olla ainut joka diggasi koska vieressä olleet kuiski toisilleen että "this is way too weird and crazy for my taste.." hahah.
Sinänsä hauska kuinka hyvin näin vaikka edessäni periaatteessa seisoi kaksi hyvin pitkää jätkää. Kolmas kuva ylhäältä kuvaa missä vaiheessa olin koko keikan ajan.
Tunnisteet:
kuvaushetki,
kuvia,
musiikki,
onnellisuus,
sydän
Friday, 19 November 2010
Thursday, 18 November 2010
Planet 51
Tuo ilme on jotain sellaista mitä kohtaan päivittäin, siis hyväntahtoisesti tietenkin. Tuo ilme kertoo että kämppikseni, hyvä kämppikseni ei oikein nyt arvosta. Ei siinä mitään, en minäkään välttämättä arvostaisi jos kämppikseni laulaisi ja tanssisi katsoessaan Gleetä tai laulaisi ja tanssisi kuunnellessaan jotain random musiikkia jota en tiedä/tunne tai jos kämppikseni tekee yhtään mitään.
Kiitos kämppis siitä että piristät päivääni juuri tuolla ilmeellä. Sen takia menenkin vähän sekaisin kun en koe tuota ilmettä joka päivä. Minähän siis periaatteessa kasvoin tuollaisen katseen alaisuudessa kun olin pieni ja se on vain tuonut lisää intoa elämääni.
Niin, että kiitos kaikille jotka jaksavat minua koska olenhan minä ihan kakadu tai fasaani tai kirahvi. Miten sen nyt ottaa ja mikä päivä on. Tärkeintähän tässä kaikessa on että minua ei hävetä sitte yhtää! ♥
Sunday, 14 November 2010
Smile (Lily Allen)
Täytyy myöntää että harvemmin juon useamman päivän putkeen ja harvemmin tosiaan juon useamman päivän putkeen nauttien tequilaa. Ja kyllä se vähän näkyikin sitten tänään aamulla kun vatsansisältö tuli ylös - ihan hyvä vain. Hauskaa ja ei niin hauskaa oli silti ja Anniinalla taisi olla kivat synttärit, ainakin toivon niin. :)
Tämän päivän olen viettänyt nukkuen, lukien ja Dariaa katsoen. Kuka muistaa Darian? Itsekin katsoin tuota sarjaa nuorempana ja varsinkin juuri tuo Daria oli minusta niin cool. Muistan vieläkin sen jakson jossa hän teki ammattivalinta testin ja sai vastaukseksi haudankaivaja. Oh, nostalgiaa!
Jos nyt vaikka kaataisin 7-upia muoviseen viinilasiin(?) ja mennä takaisin koomaamaan oleskeluhuoneeseen. Niin ja kun pitäisi kertoa näistä hauskoista asioista jotka tapahtuvat aamuina jolloin ilta on mennyt pitkäksi ja humalaiseksi niin löydettyäni itseni istumasta vessamme lattialta pöntön halaamisen jälkeen en uskaltanut muutamaan minuuttiin nousta. Olin nimittäin aivan varma että jos nousisin seisomaan ja katsoisin itseäni peilistä niin Yoko Ono katsoisi vastaan eikä oma peilikuva. Tunteen mentyä ohitse oli olo vähän sellainen "oho mikä trippi.. i need sleep right now" jonka jälkeen nukuin vielä pari tuntia hyvin tyytyväisenä.
Saturday, 13 November 2010
Halo
Eilen juhlistettiin Anniinan synttäreitä oli kivaa ja ei niin kivaa. Tequila oli hyvää tai siis onhan se vieläkin. Ei tullut edes sen kummoisempaa krapulaa, oon rautanainen.. eiku.
Ohessa kuvia kesältä, mm. Itä-Suomen reissulta se alin ja miitistäkin filmikuvia. Kenen kameralla Jenni kuvaa? Olisi kiva tietää onko tuon kuvan toista puolta olemassakaan enää. ;)
Vaikka elämä on kivaa niin se ei ole niin kivaa kuin se voisi olla. Viime yön uni mua vieläkin mietityttää kovasti. Kauheasti vauvoja, verta ja Mirvan kämppä. Ahtaita bussin vessoja ja tumma puista paneelia joka puolella.
Ei musta oo ikinä kirjoittamaan Nanoon viikonloppuisin, varsinkaan jos oon juonut. Hih.
P.S. Haluan kuvata lisää filmille.
Wednesday, 10 November 2010
Vogue
Olen koko viikon katsonut Gleetä ihan häiritsevän paljon mutta en osaa kuin vain rakastaa. Se tv-sarja on vain niin ihana. Yllä oleva kuva on viime kesältä, kuvasin sen Zenitilläni.
Tänään on ollut hyvä päivä. ♥ Laitan muitakin kuvia tänne kun kerkeä, oon niin hirveän kiireinen nykyään et huh huh!
P.S. Huomenna saan kuunnella Marina and the diamondsia. Luulin ettei se päivä koskaan tulisi. Ah ihanaa.
Saturday, 6 November 2010
Linda Linda Linda!
Eilisten Halloween juhlien jälkeen on tämä päivä ollut vähän tämmöinen.. möhlö. Pientä krapulaa oli ilmassa mutta sehän tiedettiin jo illalla kun kulautin kurkustani alas kämppiksen kanssa salmarikossu shotit toisensa jälkeen. Tyhjeni sekin pullo aika nopeasti, hups.
Halloweenistä itsestään tulee kuvia sitten joskus kun saan teetettyä tuon kertakäyttökameran kuvat. Niitä odotellessa.
Sen sijaan ajattelin tänään vähän jakaa innostustani tästä yhdestä leffasta nimeltä Linda Linda Linda. Ah, rakkautta.
Uutta innostustani kuvaa hyvin että olen viimeisen puoli tuntia luukuttanut leffan nimikkobiisiä joka tulee tässä.
Tunnisteet:
juhlat,
koulu,
kuvia,
musiikki,
onnellisuus,
video,
viikonloppu
Thursday, 4 November 2010
The Fellowship of the Ring Suite [From the Lord of the Rings]
Okei, minun täytyy tunnustaa yksi asia. En ole tuntenut oloani kovin normaaliksi viime aikoina ja syykin tuollaisiin tuntoihin on monia. Syyslomallani tapahtui monenlaisia asioita ja suurin osa niistä jää täällä kertomatta paitsi tämä yksi jonka aijon nyt jakaa teidän lukijoiden kanssa. :)
Olen jo muutaman vuoden ajan lukenut muotiblogeja, en kyllä periaatteella että luen muotiblogeja muotiblogien takia vaan yleisesti sen takia että kyseisen bloggaajan kirjoittama teksti saa minut oikeasti odottamaan että milloin hän päivittää seuraavan kerran. Sillä tavalla tunnen itseni osaksi toisen elämää vaikka en oikeasti edes koskaan kommentoisi. Ja kaikki me tiedämme, että yleisesti blogeilla on varsin lyhyt elämä mutta silti niihin kiintyy varsin helposti.
Syyslomallani tuntui että olisin ollut jossain nyrkkeilymatsissa ja saanut iskun vyön alle. Mistä on siis kyse? Yksi lempi muotiblogeistani lopettaa monen vuoden jälkeen ja olen vieläkin vähän surullinen. Se ei ollut tavallinen teinin pitämä muotiblogi jossa näytetään vain mitä on ollut päällä ja mistä ne on ostettu. Se oli ja on paljon enemmän. Se oli kuin päiväkirja Laura nimisen tytön elämään Pariisissa jossa hän opiskeli muotia. Jokainen postaus oli mietitty tarkkaan ja niissä oli aina jotain uutta tietoa ja hauskoja juttuja.
Sitten kävi niin että Laura valmistuu pian ja hänen elämässään tulee tapahtumaan varmasti hienoja asioita ja hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa päivittää blogiaan. Tiedon vallatessa hänen hiljainen lukijakunta viimeisen merkinnän jälkeen voin sanoa että olen nyt melkein tippa linssissä lukenut noita muiden lukijoiden ihania kommentteja. Ihan varmasti on sellainen blogi kuin sillä on lukijoita. Olimme ehkä uneliaita ja hiljaisia kommentoijia mutta seurasimme tiiviisti.
Haluankin toivottaa Lauralle kaikkea hyvää elämässä vaikka emme edes tunne ja vielä kiittää niistä ihanista lukukokemuksista näiden parin vuoden ajan. Kiitos!
P.S. Jos haluatte vielä vilkaista Lauran ihanaa blogia niin klikatkaa tästä. Ainakin minulle se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tuollaisia blogeja pitäisi olla enemmän.
P.P.S. Tiedän kyllä monesko päivitys tämä on tänään, mutta en voi itselleni mitään. Minun blogi, muahaha!
Olen jo muutaman vuoden ajan lukenut muotiblogeja, en kyllä periaatteella että luen muotiblogeja muotiblogien takia vaan yleisesti sen takia että kyseisen bloggaajan kirjoittama teksti saa minut oikeasti odottamaan että milloin hän päivittää seuraavan kerran. Sillä tavalla tunnen itseni osaksi toisen elämää vaikka en oikeasti edes koskaan kommentoisi. Ja kaikki me tiedämme, että yleisesti blogeilla on varsin lyhyt elämä mutta silti niihin kiintyy varsin helposti.
Syyslomallani tuntui että olisin ollut jossain nyrkkeilymatsissa ja saanut iskun vyön alle. Mistä on siis kyse? Yksi lempi muotiblogeistani lopettaa monen vuoden jälkeen ja olen vieläkin vähän surullinen. Se ei ollut tavallinen teinin pitämä muotiblogi jossa näytetään vain mitä on ollut päällä ja mistä ne on ostettu. Se oli ja on paljon enemmän. Se oli kuin päiväkirja Laura nimisen tytön elämään Pariisissa jossa hän opiskeli muotia. Jokainen postaus oli mietitty tarkkaan ja niissä oli aina jotain uutta tietoa ja hauskoja juttuja.
Sitten kävi niin että Laura valmistuu pian ja hänen elämässään tulee tapahtumaan varmasti hienoja asioita ja hänellä ei yksinkertaisesti ole aikaa päivittää blogiaan. Tiedon vallatessa hänen hiljainen lukijakunta viimeisen merkinnän jälkeen voin sanoa että olen nyt melkein tippa linssissä lukenut noita muiden lukijoiden ihania kommentteja. Ihan varmasti on sellainen blogi kuin sillä on lukijoita. Olimme ehkä uneliaita ja hiljaisia kommentoijia mutta seurasimme tiiviisti.
Haluankin toivottaa Lauralle kaikkea hyvää elämässä vaikka emme edes tunne ja vielä kiittää niistä ihanista lukukokemuksista näiden parin vuoden ajan. Kiitos!
P.S. Jos haluatte vielä vilkaista Lauran ihanaa blogia niin klikatkaa tästä. Ainakin minulle se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tuollaisia blogeja pitäisi olla enemmän.
P.P.S. Tiedän kyllä monesko päivitys tämä on tänään, mutta en voi itselleni mitään. Minun blogi, muahaha!
I Will Find You (Theme from The Last of the Mohicans)
Wednesday, 3 November 2010
Pierrot The Clown
Kuten varmasti moni tietää niin tänä vuonna osallistun taas pitkästä aikaa NaNoWriMo:on. Myönnän, ei varmaan kerro kenellekään mitään jos ei ole kuullut minun paasaavan asiasta mutta lyhyesti sanottuna tavoitteenani on kirjoittaa 50 000 sanaa tämän kuukauden aikana. NaNo järjestetään joka vuosi juuri marraskuun aikana. :) Ihmisille jotka eivät ole ystäviäni Facebookissa tai kuule päivittäin selostusta kuinka monta sanaa olen kirjoittanut (päivittäinen tavoite on 1670 sanaa, sillä tulee 50 000 sanaa täyteen) olen lisännyt tuohon sivupalkkiin kuvan jossa näkyy menoni. Whuu.
Lisätietoja NaNosta täältä ja täältä.
Minun romaanini kertoo klovnista nimeltä Pierrot ja mitä hän käy läpi elämässään kun hän yrittää raitistua ja päästä selville omasta oikeasti henkilöllisyydestään vaikka onkin työskennellyt klovnina koko ikänsä.
Tuesday, 2 November 2010
Rude Boy
Tällä viikolla ei ole Päivi ollut koulussa niin meillä on sijainen ja hiilipiirrustusta. Ihan hyvin on mennyt? Mitä nyt ärsyttää nuo silmät ja argh.
Yllä olevat kuvat ovat syysloman ensimmäiseltä viikonlopulta. Ylin on mansikka margarita jonka nautin Lost&Foundissa, keskimmäinen on samaisen baarin tanssilattialta ja viimeinen on ennen bussin tuloa. Whii.
Wednesday, 27 October 2010
It's Getting Boring By the Sea
Syysloma eikä mitään tekemistä vai miten se meni? Oikeastihan Maija Vilkkumaa lauloi kesästä mutta kun minulla on syysloma.. ei sillä että olisin nauttinut elämästäni. Oikeasti olen! Junamatka oli mielenkiintoinen, taisi olla ensimmäinen kerta elämässäni jolloin oikeasti juttelen vierustoverini kanssa. Matka Kokkolasta Tampereelle meni varsin sujuvasti. Päästyäni kotiin juhlistettiin pienellä porukalla (josta minä olin nuorin) äidin synttäreitä jotka olivat olleet tiistaina ja täytyy sanoa se vielä kerran: kuohuviini ei ole minun juttuni! Yjak. Se (minun!) Suomi viina meni paremmin alas kuin se.. kuohuviini. Olisi kuulemma pitänyt mennä paikalliseen, mutta ei kiitos.
Mitä muuta olenkaan tehnyt tällä aivan sika mahtavalla lomallani? Öm.. en muuta? Paitsi katsonut televisiota, varmaan kohta kymmenisen elokuvaa (onko niitä jo niin paljon, iiik!) ja yhdne tv-sarjan (vain yhdeksän jaksoa mutta kyllä se lasketaan kun ei muutakaan siitä ole!). Niin ja lauantaina näin kavereita varsin free-drinks-on-me linjalla mentiin ainakin alkuillasta. Ihmiset oli ihania. ♥ Käytiin mm. Swengissä (en ole ikinä käynyt) ja Lost&Foundissa. Lähdin kun väsähdin niin jo puoli kolmen bussilla kotiin, bussissa bongasin Nean jonka kanssa olin samalla luokalla yläasteella - ei tainnut tunnistaa. That's life. Niin ja sunnuntaina ei ollut krapulaa kun heräsin. Muahaha.
Ehkä eniten ainakin tänään olen viettänyt tätä sarjaa katsoen. Noh, koska yksinkertaisesti katsoin sen kokonaan. Hih. Se on ihana. My Life As Liz rocks!! Äiti voi todistaa, hihkumistani voisi kuvailla niin että melkein oli valkotakkiset ovella.
Tämän elokuvan katsoin tänään myös, oli muuten hauska. Suosittelen. Ehkä huvittavin tilanteessa oli se, että kun katsoin sitä (tietokoneeni oli kauniisti yhdistetty meidän olohuoneen isoon taulutelevisioon) ja veli tuli pikavisiitille niin eihän mulla ollut tekstitystä ja sitten kun nauroin niin se ei oikein tiennyt mille nauroin kun ei se englantia ymmärrä. Voi elämää.
Suunnitelmissa olisi, että perjantaina mentäisiin Jennyn kanssa sushille. :) Adios Espoosta!
Mitä muuta olenkaan tehnyt tällä aivan sika mahtavalla lomallani? Öm.. en muuta? Paitsi katsonut televisiota, varmaan kohta kymmenisen elokuvaa (onko niitä jo niin paljon, iiik!) ja yhdne tv-sarjan (vain yhdeksän jaksoa mutta kyllä se lasketaan kun ei muutakaan siitä ole!). Niin ja lauantaina näin kavereita varsin free-drinks-on-me linjalla mentiin ainakin alkuillasta. Ihmiset oli ihania. ♥ Käytiin mm. Swengissä (en ole ikinä käynyt) ja Lost&Foundissa. Lähdin kun väsähdin niin jo puoli kolmen bussilla kotiin, bussissa bongasin Nean jonka kanssa olin samalla luokalla yläasteella - ei tainnut tunnistaa. That's life. Niin ja sunnuntaina ei ollut krapulaa kun heräsin. Muahaha.
Ehkä eniten ainakin tänään olen viettänyt tätä sarjaa katsoen. Noh, koska yksinkertaisesti katsoin sen kokonaan. Hih. Se on ihana. My Life As Liz rocks!! Äiti voi todistaa, hihkumistani voisi kuvailla niin että melkein oli valkotakkiset ovella.
Tämän elokuvan katsoin tänään myös, oli muuten hauska. Suosittelen. Ehkä huvittavin tilanteessa oli se, että kun katsoin sitä (tietokoneeni oli kauniisti yhdistetty meidän olohuoneen isoon taulutelevisioon) ja veli tuli pikavisiitille niin eihän mulla ollut tekstitystä ja sitten kun nauroin niin se ei oikein tiennyt mille nauroin kun ei se englantia ymmärrä. Voi elämää.
Suunnitelmissa olisi, että perjantaina mentäisiin Jennyn kanssa sushille. :) Adios Espoosta!
Wednesday, 20 October 2010
Sea of Love
Tein giffin jossa kävelen takki väärinpäin huoneessamme. Ou jea. Jos oisin saanut valita niin se olisi hienompi. Mutta kun en saanut. Nyyh.
Cat Power on sellainen bändi jotain yleisesti kuuntelen kun olen menossa kotiin, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Outoa keskiviikkoa teille kaikille. Perjantaina pääsee kotiin!1
Monday, 18 October 2010
Mielihyvää
Ylläoleva kuva on keskustelustani Julian kanssa. Aiheena oli tämä Jukka Pojan biisi Mielihyvää, joka aiheuttaa kämppikseni selkeitä vihareaktioita. Tästä aiheesta voisi puhua pidempäänkin mutta jätetään se nyt siihen.. mielihyvää! Alhaalla myös youtube video jossa kyseinen biisi kuuluu. Addiktoitukaa!
P.S. Ylläolevassa kuvassa on myös vasemmalla minä joka lauleskelen tätä biisiä ja kuuntelen sitä kuulokkeilla. Ei pälvikaljua ja hörökorvia niin kuin Julia sen näki. :)
Sunday, 17 October 2010
The Hours
Myönnän, minä katsoin sen vihdoin. Ai minkä? No nimittäin sen paljon kohutun, huutoa, itkua, raivoa ja mielipiteitä pintaan nostaneen Ajankohtaisen Kakkosen Homoillan. Mitä tunteita se minussa herätti? Aika monenlaisia, täytyy myöntää.
Ensiksi olin hieman epäuskossa kun kuuntelin sitä mitä ihmiset siellä puhuivat. Sitten vähän suutuinkin, vaikka en olekaan homo tai lesbo - mutta ystäväpiiriini kuuluu monia. Suuttumuksen ja vihan jälkeen olin taas epäuskossa ja yritin tosissani nähdä myös sitä toisen osapuolen kantaa mutta tuntui lähinnä siltä että minua olisi heitetty raamatulla, ei siitä mitään muuta jäänyt käteen kuin kuhmu ottassa. Tunsin myös hetkeen aikaa sääliä, varsinkin kun mietiskelin aamulla lukemaani Jouko Pihon kommenttia jonka ystävä oli linkannut Facebookkiin että tämä homokeskustelu olisi salaliitto. Aamullakin nousi vähän suuttumus, mutta lopulta vaivuin epäuskoiseen nauruun ja katsoin I Love You Phillip Morris nimisen elokuvan joka sai minut nauramaan useasti (toim. huom. kämppikseni voi mahdollisesti todistaa tämänkin). Homoja siellä sun täällä, aivan niin.
Mitä oikeasti loppujen lopuksi minulle itselleni jäi käteen tuosta ohjelma pläjäyksestä ja muutenkin yleisesti olleessa keskustelussa? Kämppikseni voi todistaa mielenpurkauksiani joita asioiden esittäminen sai mutta loppujen lopuksi olen tätä merkintää kirjoittaessani varsin rauhallinen. Oma mielipiteeni on selventynyt hurjasti viimeisen kahden viikon ajalta. Minusta niin homoilla kuin lesboilla pitäisi olla samanlainen oikeus avioitua kirkossa jos he niin haluavat ja adoptoida lapsia. Ei se adoptointi prosessi ole kuitenkaan erilainen hetero-, homo- tai lesbopareilla. Se on aina yhtä tarkka ja tiukka. Minä haluan asua jossain vaiheessa sellaisessa paikassa jossa ihminen saa olla mitä lystää, tykkäsi sitten naisista tai miehistä - riippumatta omasta sukupuolesta. Enkä loppujen lopuksi koe asiaa minun asiakseni onko naapurini Erkin avopuoliso mies vai nainen.
Kun mennään vielä vähän lisää tähän politiikka-asiaan niin minä aijon nyt ihan todellakin seuraavissa vaaleissa äänestää, vaikka en ole ikinä ennen äänestänyt. Minä haluan tehdä sen valinnan että kuka siellä istuu saamassa palkankorotuksia ja päättämässä lakeja ja vähän muutenkin että miten tämä Suomen jutut oikein nyt menee. Tiedänkö asiasta tarpeeksi? En todellakaan, mutta tiedän että minulla on vielä aikaa saada tarvittavaa tietoa, ihan varmasti. Ympärilläni on ihmisiä jotka kertovat minulle näistä asioista. Eikä minun tarvitse ajatella että henkeäni uhkataan koska on selkeästi puolueita joista ei todellakaan pidä ja minä en pidä sitä asiaa niinkään salaisuutena.
Näin loppu sanoiksi voisin sanoa, että Vihreä Lanka on ehkä hienoin ohimennen sattunut tapaus elämässäni. Poliittiset keskustelut ovat kiinnostavia ja koen että ne rikastuttavat elämääni. Minä en kannata nyt enkä koskaan ydinvoimaa, enkä ole koskaan kannattanutkaan - sen todistaa päiväkirjani 2000-luvun alkupuolelta jolloin jo kyselin kirjalta että mihin me sitä tarvitaan. Kun maailmalla olisi kaikkea muuta joista voitaisiin ottaa hyöty?
Onneksi tämä on minun blogini ja saan sanoa oman mielipiteeni ja olen oikeastaan iloinen että katsoinkin tuon A2:n loppujen lopuksi. Tiedän mistä ihmiset puhuvat. Toisaalta jos näin toivoa saisi niin voisko välillä tulla vähän iloisempia uutisia? Ahdistaa vain lukea kuinka paskasti kaikkialla menee. Taidanpa ottaa ikkunan välissä olevasta mehupurkista mehua ja kuunnella musiikkia, ihan sen takia että minulla on oikeus ja aikaa tehdä niin.
Ensiksi olin hieman epäuskossa kun kuuntelin sitä mitä ihmiset siellä puhuivat. Sitten vähän suutuinkin, vaikka en olekaan homo tai lesbo - mutta ystäväpiiriini kuuluu monia. Suuttumuksen ja vihan jälkeen olin taas epäuskossa ja yritin tosissani nähdä myös sitä toisen osapuolen kantaa mutta tuntui lähinnä siltä että minua olisi heitetty raamatulla, ei siitä mitään muuta jäänyt käteen kuin kuhmu ottassa. Tunsin myös hetkeen aikaa sääliä, varsinkin kun mietiskelin aamulla lukemaani Jouko Pihon kommenttia jonka ystävä oli linkannut Facebookkiin että tämä homokeskustelu olisi salaliitto. Aamullakin nousi vähän suuttumus, mutta lopulta vaivuin epäuskoiseen nauruun ja katsoin I Love You Phillip Morris nimisen elokuvan joka sai minut nauramaan useasti (toim. huom. kämppikseni voi mahdollisesti todistaa tämänkin). Homoja siellä sun täällä, aivan niin.
Mitä oikeasti loppujen lopuksi minulle itselleni jäi käteen tuosta ohjelma pläjäyksestä ja muutenkin yleisesti olleessa keskustelussa? Kämppikseni voi todistaa mielenpurkauksiani joita asioiden esittäminen sai mutta loppujen lopuksi olen tätä merkintää kirjoittaessani varsin rauhallinen. Oma mielipiteeni on selventynyt hurjasti viimeisen kahden viikon ajalta. Minusta niin homoilla kuin lesboilla pitäisi olla samanlainen oikeus avioitua kirkossa jos he niin haluavat ja adoptoida lapsia. Ei se adoptointi prosessi ole kuitenkaan erilainen hetero-, homo- tai lesbopareilla. Se on aina yhtä tarkka ja tiukka. Minä haluan asua jossain vaiheessa sellaisessa paikassa jossa ihminen saa olla mitä lystää, tykkäsi sitten naisista tai miehistä - riippumatta omasta sukupuolesta. Enkä loppujen lopuksi koe asiaa minun asiakseni onko naapurini Erkin avopuoliso mies vai nainen.
Kun mennään vielä vähän lisää tähän politiikka-asiaan niin minä aijon nyt ihan todellakin seuraavissa vaaleissa äänestää, vaikka en ole ikinä ennen äänestänyt. Minä haluan tehdä sen valinnan että kuka siellä istuu saamassa palkankorotuksia ja päättämässä lakeja ja vähän muutenkin että miten tämä Suomen jutut oikein nyt menee. Tiedänkö asiasta tarpeeksi? En todellakaan, mutta tiedän että minulla on vielä aikaa saada tarvittavaa tietoa, ihan varmasti. Ympärilläni on ihmisiä jotka kertovat minulle näistä asioista. Eikä minun tarvitse ajatella että henkeäni uhkataan koska on selkeästi puolueita joista ei todellakaan pidä ja minä en pidä sitä asiaa niinkään salaisuutena.
Näin loppu sanoiksi voisin sanoa, että Vihreä Lanka on ehkä hienoin ohimennen sattunut tapaus elämässäni. Poliittiset keskustelut ovat kiinnostavia ja koen että ne rikastuttavat elämääni. Minä en kannata nyt enkä koskaan ydinvoimaa, enkä ole koskaan kannattanutkaan - sen todistaa päiväkirjani 2000-luvun alkupuolelta jolloin jo kyselin kirjalta että mihin me sitä tarvitaan. Kun maailmalla olisi kaikkea muuta joista voitaisiin ottaa hyöty?
Onneksi tämä on minun blogini ja saan sanoa oman mielipiteeni ja olen oikeastaan iloinen että katsoinkin tuon A2:n loppujen lopuksi. Tiedän mistä ihmiset puhuvat. Toisaalta jos näin toivoa saisi niin voisko välillä tulla vähän iloisempia uutisia? Ahdistaa vain lukea kuinka paskasti kaikkialla menee. Taidanpa ottaa ikkunan välissä olevasta mehupurkista mehua ja kuunnella musiikkia, ihan sen takia että minulla on oikeus ja aikaa tehdä niin.
Friday, 15 October 2010
Thursday, 14 October 2010
Tuesday, 12 October 2010
Bad Reputation
Ylhäällä on uudet passikuvat jotka otatin tänään. Alhaalla on skannaus opiskelijakortistani jossa näkyy vielä vanha kuva. Difference much!? Ylimmäisiä voi kuvata vain, että hiukseni ovat.. oranssit.
Muita mainitsemisen arvoisia asioita: olen nyt päättänyt olla juomatta Halloween juhliin asti (ei lasketa jos nyt juon kavereiden kanssa syyslomalla) ja olen päättänyt lopettaa herkkujen syönnin. Että näin täällä. Lumista tiistaita!
Monday, 11 October 2010
I Will Follow You Into The Dark
Subscribe to:
Posts (Atom)