Huvittavaa sinänsä että mun piti laittaa tänne blogiin maksimissaan 3 kuvaa, mutta nyt vähän innostuin. Ja siis kun tuollaisia upeita, ihania ja loistavia kuvia oli semmoiset 3 miljoonaa niin huh huh.
Saturday, 30 January 2010
Non, Je Ne Regrette Rien
Täytyy myöntää että eilen kun suunnittelin että menen Emman kanssa huomenna studioon kuvaamaan Edith Piafia kuunnellen, Emman ollessa miimikko niin en helvetti todellakaan uskonut että me oikeasti matkustettiin sinne Pariisiin ja oltiin valokuvaaja joka pienessä pariisilaisessa studiossaan kuvaa kadulta löytämäänsä miimikkoa. En todellakaan! Kuvat siis puhuvat puolestaan. Ihania kiitoksia yhdelle maailman ihanimmista miimikoista ja malleista, eli Emmalla! ♥
Huvittavaa sinänsä että mun piti laittaa tänne blogiin maksimissaan 3 kuvaa, mutta nyt vähän innostuin. Ja siis kun tuollaisia upeita, ihania ja loistavia kuvia oli semmoiset 3 miljoonaa niin huh huh.
Huvittavaa sinänsä että mun piti laittaa tänne blogiin maksimissaan 3 kuvaa, mutta nyt vähän innostuin. Ja siis kun tuollaisia upeita, ihania ja loistavia kuvia oli semmoiset 3 miljoonaa niin huh huh.
Friday, 29 January 2010
Me And Bobby McGee
Kuvassa näkyvä 'efekti' oli vahinko juttu kun testasin kaukolaukaisinta. Vahingossa kolautin jalustaa monen sekunnin kuvassa. Ooops.
Kaikkea sitä saa studiossa aikaiseksi, vaikka ei olekaan toimivia salamoita. Huomenna tarkoituksena kuvata lisää, lähinnä vain kohdevaloilla ja mallina on ihan ihminen (omg!) ja kasa esineitä. Kuulostaa suunnitelmien puolesta ihanalta koska.. luvassa on Edith Piafin kuuntelua. Me likes!
Tästä kuvasta näkee että millaisella miljöössä ne kuvat oikeasti otetaan. Heh.
I Say A Little Prayer For You
No voi sun argh! Kerrankin kun pääsisi sinne iki-ihanaan studioon + olisi se hemputin juttu että voin käyttää omaa kameraa ja muuta mukavaa niin ei siltikään. Ei välähdä. Salama ei vaan välähdä. Murrin murrin.
Noh, teen syvän lupauksen että tulen tänne viikonloppunakin kuvaamaan. Täytettyä undulaattia, buddhia. Sitä peruskauraa.
Ensi viikolla onkin sitten se kauan odotettu syanotypia kurssi, yay! Mielenkiintoisia juttuja lisää ainakin minulle kun saan varmasti käsiini ne röntgen kuvat omista kitarisoistanut 2-vuotiaana + legendaariset röntgenit sormestani. Heh.
P.S. Kyllä vähän kismittää tuo studio juttu. Voipi olla että pitää vaan käyttää sitä ohjausvaloa, ei muuta. No saa siitäkin jotain irti. Murrr. On muuten ihan kamala nälkä.
Thursday, 28 January 2010
Prince Ali
Tällaista olen siis kuvaillut tänään. Heh. Ihana luonnonvalo, mutta niin perkeleen kylmä! On kyllä ihan hyvästä syystä jäädytetty itseään. Nyt kahville ja sitten ehkä vielä takaisin kuvaamaan? En tiedä vielä. Tai sitten jotain muuta. Alla kuva-arvoitus. Kaikki kuvat otettu samasta kohteesta. Tulevaisuudessa sitten postaan alkuperäiset kuvat. ;)
What is this?
Pure Morning
Eilen illalla päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tuhota tylsyyden rientäämää kuvaamaan vielä viimeisien auringonsäteiden voimalla. Ulkona oli jäätävän kylmä, mutta tekeytyen lumiukoksi selvisin lyhyestä kuvaamisesta kunnialla. Yllä olevista kuvista mikään ei ole eiliseltä. Sitten vasta kun on tehtävät palautettu niin laitan niitä tänne, hehe.
Yllä olevat kuvat olen kuvannut tänään, ihan vain silkasta mielenkiinnosta ja ihailusta pullon muotoilua kohtaan. Minähän en viskiä juo! Oli kyllä jäätävä kuvauskohde ja jäätävä kuvauspaikka. Kuvauspaikan olemusta noudatti Veistolan portaat ja siinä vieressä oleva luminen roskapönttö. Sitä ennen olin valellut pullon kylmällä vedellä, laittanut sisälle vettä + kastellut sen vielä ulkona. Puolen tunnin (?) jäädytys ja eikun kuvaamaan! Luonnon valo on vaan niin pop. Vaikka ulkona on kylmä (ja ne mukavat kuvaushanskat on jääneet kotiin...) niin kyllä sitä vähän aikaa tarkenee tuollakin, siihen asti että sormiin sattuu niin maan perkeleesti ettei kamera enää meinaa pysyä näpeissä. :D
Ensi viikolla on taas mielenkiintoisia asioita koulussa! Alkaa syanotypia-kurssi, oon ihan innoissani ihan vain sen takia että on mahdollisuus käyttää röntgen kuvia ja negoja siihen, me likes! Toivottavasti se on sitten yhtä kivaa kuin olen nyt siihen innostunut. Jos viikonlopun aikana olisi ahkera ja kuvaisi ainakin melkein kaikki kuvaustehtävätkin niin on voinut sanoa olevansa ahkera.
Tämä päivä on näin alustavasti mennyt siivillä, johtuu ulkona ramppaamisesta. Ja kuvaamisesta. Toivottavasti loppupäivä menee yhtä hulppeasti. :)
Tuesday, 26 January 2010
These arms of mine
Oi tätä inspiroitumista, uusien asioiden löytymistä. Onnellisuutta, hyvää oloa, itsensä tuntemista, ihan vain olemista!
En tiedä miksi, mutta olo on vain tosi hyvä. Kiitollinen, onnellinen ja inspiroitunut. Toisaalta myös väsyttää ihan vietävästi, ei olleet ihan täydelliset yöunet viime yönä. Mutta mitä pienistä!
Kuitenkin tällä hetkellä suurinta innostusta elämään ja tulevaisuuteen tuovat uudet blogit, kuten Shutter Sisters ja Vision and Verb. Ihan huippuihania ja mahtavia kuvia löytyy myös päivittäin PDN Photo of the Day blogista kuin myös Tales from a San Francisco shutter-bug... om nom nom hyviä blogeja.
Monday, 25 January 2010
Queen Of Apology
Mielenkiintoisia asioita käynnissä, mielessä että elämässä. Uusia juttuja pyörii ympärillä sellaista tahtia ettei hirveästi edes mukana pysy. Huh huh!
Viime viikolla olleen luennon innoittaman olen taas tutustunut opiskeluvaihtoehtoihini ihan Suomen sisällä ja se mahdollisuuksien paljous jota en ollut vielä edellisenä vuotena löytänyt ennen Liminkaan tuloa on ihan mullistanut elämäni. Sillä yliopistossahan voi opiskella mitä tahansa, periaatteessa. Sen takia olenkin ihan alitajuntakriisissä että minne kaikkialle oikein haen koska vaihtoehtoja on niin paljon, niin ammattikorkeissa kuin yliopistoissa! Voin siis hyvin hakea Lahden muotoiluinstituuttiin kuin myös Taikkiin ja Kuvataideakatemiaan ja se jotain niin.. ihmeellistä? Missä nämä vaihtoehdot olivat viime vuonna? Ei sillä että sisään olisin päässyt, mutta kuitenkin.
Loppujen lopuksi voin sanoa viime vuoden viisainta tekoani hakea tänne Liminkaan. Ammentamaan itseeni enemmän ja lisää sitä.. taiteellisuutta mikä minussa on nähtävästi ennenkin kukoistanut. Suurinta intoa tällä hetkellä aiheuttaa mahdollisuus päästä opiskelemaan Kuvataideakatemiaan Tila-aikataiteita, mikä on ihan järjetöntä! Tai se mahdollisuuksien määrä on ihan mullistava.
Vaikka tällä hetkellä puhkunkin intoa ja inspiraatiota, hullaannuttavaa intohimoa siihen mitä mahdollisuuksia minulla on elämääni varten niin ei kaikki viime aikoina ole ollut niin ruusuilla tanssimista. Viime perjantaina sain kuulla tuttuni poismenosta joka järkytti tasapainoani vähäksi aikaa, kyllä se vieläkin alitajunnassa jyskyttää. Toivon hänen perheelleen ja läheisilleen kaikkea hyvää, ennen kaikkea voimia. Samaa toivon myös itselleni. Kuten minun kanssani asuvat ihmiset voivat todistaa, reaktioni oli aika valtava vaikka en valitettavasti hirveän läheinen enää tuttuni kanssa ollutkaan. Muistot jotka loimme saavat kurkkun sellaisen suuren palan joka ahdistaa, koska ne hetket ovat merkinneet jotain. Vain me kaksi ne jaamme. R.I.P. my dear friend.
Tällä viikolla on siis suunnitelmissa kuvata siellä studiossa niin täytettyä undulaattia kuin myös ihmisiä. Suunnitelmiin kuuluu myös edes jotenkin sen kritiikki työn aloittaminen. Olen vain vähäsen hukannut itseni muistoihin ja en osaa valita vain yhtä. Noh, se nähdään tulevaisuudessa.
Intoa opiskeluun antaa myös Maaliskuussa oleva, kahden päivän pituisen Muotokuvakurssi jonka meille pitää Tiina Puputti. Oi voi kun jaksaisi odottaa. Helmikuussa on myös yksi mielenkiintoinen keikkakin tulossa, vuosikymmenen ensimmäinen minulle. Ei malta odottaa! Myöskin jos hyvin käy niin tämän vuoden Provinssirockiin jos pääsen sinne töihin en ole keskellä tuntemattomia sillä moni tuttu ja ystävä, kaveri täältä koulustakin on sinne hakemassa töihin. Mielenkiintoista, vai mitä?
Viime viikolla olleen luennon innoittaman olen taas tutustunut opiskeluvaihtoehtoihini ihan Suomen sisällä ja se mahdollisuuksien paljous jota en ollut vielä edellisenä vuotena löytänyt ennen Liminkaan tuloa on ihan mullistanut elämäni. Sillä yliopistossahan voi opiskella mitä tahansa, periaatteessa. Sen takia olenkin ihan alitajuntakriisissä että minne kaikkialle oikein haen koska vaihtoehtoja on niin paljon, niin ammattikorkeissa kuin yliopistoissa! Voin siis hyvin hakea Lahden muotoiluinstituuttiin kuin myös Taikkiin ja Kuvataideakatemiaan ja se jotain niin.. ihmeellistä? Missä nämä vaihtoehdot olivat viime vuonna? Ei sillä että sisään olisin päässyt, mutta kuitenkin.
Loppujen lopuksi voin sanoa viime vuoden viisainta tekoani hakea tänne Liminkaan. Ammentamaan itseeni enemmän ja lisää sitä.. taiteellisuutta mikä minussa on nähtävästi ennenkin kukoistanut. Suurinta intoa tällä hetkellä aiheuttaa mahdollisuus päästä opiskelemaan Kuvataideakatemiaan Tila-aikataiteita, mikä on ihan järjetöntä! Tai se mahdollisuuksien määrä on ihan mullistava.
Vaikka tällä hetkellä puhkunkin intoa ja inspiraatiota, hullaannuttavaa intohimoa siihen mitä mahdollisuuksia minulla on elämääni varten niin ei kaikki viime aikoina ole ollut niin ruusuilla tanssimista. Viime perjantaina sain kuulla tuttuni poismenosta joka järkytti tasapainoani vähäksi aikaa, kyllä se vieläkin alitajunnassa jyskyttää. Toivon hänen perheelleen ja läheisilleen kaikkea hyvää, ennen kaikkea voimia. Samaa toivon myös itselleni. Kuten minun kanssani asuvat ihmiset voivat todistaa, reaktioni oli aika valtava vaikka en valitettavasti hirveän läheinen enää tuttuni kanssa ollutkaan. Muistot jotka loimme saavat kurkkun sellaisen suuren palan joka ahdistaa, koska ne hetket ovat merkinneet jotain. Vain me kaksi ne jaamme. R.I.P. my dear friend.
Tällä viikolla on siis suunnitelmissa kuvata siellä studiossa niin täytettyä undulaattia kuin myös ihmisiä. Suunnitelmiin kuuluu myös edes jotenkin sen kritiikki työn aloittaminen. Olen vain vähäsen hukannut itseni muistoihin ja en osaa valita vain yhtä. Noh, se nähdään tulevaisuudessa.
Intoa opiskeluun antaa myös Maaliskuussa oleva, kahden päivän pituisen Muotokuvakurssi jonka meille pitää Tiina Puputti. Oi voi kun jaksaisi odottaa. Helmikuussa on myös yksi mielenkiintoinen keikkakin tulossa, vuosikymmenen ensimmäinen minulle. Ei malta odottaa! Myöskin jos hyvin käy niin tämän vuoden Provinssirockiin jos pääsen sinne töihin en ole keskellä tuntemattomia sillä moni tuttu ja ystävä, kaveri täältä koulustakin on sinne hakemassa töihin. Mielenkiintoista, vai mitä?
Thursday, 21 January 2010
Rumaa ja kaunista?
Asioita joita kuvailin tänään, luultavasti sain valmiiksi myös yhden kuvaustehtävistä ainakin osittain jonka ilmoitin eilen. Huh huh. Tämä on siis se Ruma /Kaunis kuva.. tai tarkoituksena ainakin on! Kuvia katseltaessa huomasin, että pitää kuvata se Ruma asia uudestaan, heh. Tai katsoa jos eilisen iltapäivän kuvailuista mitään löytyisi.. siis julkaisukelpoista.
Tilasin tänään myös koulun kautta itselleni kaukolaukaisimen tuohon kameraan. Uu jea mama. Kaukolaukaisimesta olen haaveillut siitä lähtien kun ostin tuon kameran. Halpa se ei kyllä ollut.. mukava huomata heti että tullut myös Saunalahden lasku, sellaista se elämä on.
Illalla olisi tarkoitus kuvata Rukoushuonetta. Saa nyt nähdä kuinka kaunis ilta täällä on, tai kuinka kylmä. Hrrr. Huomenna on kuitenkin sitten lumikuvan palautus aamupäivällä, illalla ja viikonloppuna voi varmaan taas jatkaa muiden kuvaustehtävien kuvaamista. Niin ja jes, viikonlopun jälkeen pääsen studioon. Uu la la. Jos sitä nyt lähtisi kytistelemään päivän siirtymistä iltaan ja miettimään, kuinka kylmäksi se vielä muuttuu.
Wednesday, 20 January 2010
northern lights
Onko pakko sanoa enempää? Alkuperäiset, polaroidottomat versiot täällä. Linkissä myös paljon muitakin kuvia.. hrrr. Polaroidit on ihania, mutta revontulet on vielä ihanempia.
Viikko 3
On kyllä ollut omituinen viikko. Paljon teoriaa studiokuvauksesta ja se on loppujen lopuksi ollut todella mielenkiintoista! Syksyllä kun oli motivaatio hieman kateissa niin olen huomannut että se on palautunut loistavasti! Hyvät sille. Tänään oli luennolla jossa Taikista opettajaharjoittelussa (noinko se meni?) oleva tyttö kertoi yleisesti Taikista ja sinne hakemisesta, muutama yleispätevän neuvonkin antoi. Oli ehkä pitkään aikaan omalta kannalta mielenkiintoisin luento. :) Kiitos pitäjälle vain. Ei sillä että se tänne ilmestyisi.. hehe.
Kuten ehkä jo huomasitte niin tässä päivityksessä on sitten kuvia, luonnosta. Hehe. Luennon ja kahvin jälkeen otin härkiä sarvista ja pienen "no nyt kyllä kuvaan sen kuvatehtävän!" -inspiraation saattelemana painelin kameran kanssa ulos asuntolasta ja kuvaamaan sitä kuvatehtävää. Lumikuva -tehtävän deadline kun sattuu olemaan perjantai aamu. Tässä päivityksessä olevista kuvista ei mikään ole se kuva jonka valitsin sitten siksi kuvaksi jonka palauta, pidetään vähän jännitystä yllä. Luultavammin laitan sen 'palautuksen' jälkeen tännekin!
Pieni ja lyhyehkö kuvaushetkin Heidin kanssa oli varsin mielenkiintoinen ja tehokas. Muutamasta kuvasta löytyi ihan oiviakin yksilöitä. Ei tullut jälkivitutusta vaan enemmänkin onnistunut olo, jes! Tietenkinhän luonnonvaloa olisi voinut olla enemmän mutta mitä keskellä Tammikuista talvea voi toivoa? Nythän ulos ei voisi mennä kuvaamaan lunta.. ehkä.
Luento tänään pisti miettimään, että jos hakisin myös Taikkiin, eihän se ole mahdoton yhtälö. Enemmän se varmaan minun hermoja vie kuin kenenkään muun kun haen kuitenkin ammattikorkeisiin kanssa.. hrr. Mielenkiintoinen kevät tiedossa. Kiinnostusta Taikin suuntaan tulee vain ja ainoastaan mahdollisuuksista opiskella elokuvaa.
No jos jättäis tämän pälättämisen tällä kertaa ja alkaisi miettiä niitä muita kuvaustehtäviä (ja ennakkotehtäviä) jotka on vielä jäljellä. Onneksi ensi viikolla pääsen minäkin studioon kuvaamaan ja odotan sitä innolla. Ehkä eniten odotan ihmisten kuvaamista sillä jo pitkän aikaan olen visioinut päässäni miten kuvaisin ystävääni Sallaa. Myös Sallan täytetty undulaatti on innostuksen lähteenä, kuinka usein sitä pääseekään kuvaamaan täytettyä undulaattia?
Alimmainen kuva ei siis liity mitenkään lumeen, yllättäen. Se on ehkä silti tällä hetkellä itseäni eniten miellyttävä koska se on sellainen ruman kaunis. Vaikea selittää. Muita kuvaustehtäviä tälle ja varmaan ensi viikollekin ovat..
Että semmoisia, ei kannata tutut pelästyä jos kysyn muotokuvaan. ;) Idean alimpaan kuvaan sain jo. Jos menisi sitä toteuttelemaan. Kuvat näkyvät isommassa koossa kun niitä klikkaa.
Kuten ehkä jo huomasitte niin tässä päivityksessä on sitten kuvia, luonnosta. Hehe. Luennon ja kahvin jälkeen otin härkiä sarvista ja pienen "no nyt kyllä kuvaan sen kuvatehtävän!" -inspiraation saattelemana painelin kameran kanssa ulos asuntolasta ja kuvaamaan sitä kuvatehtävää. Lumikuva -tehtävän deadline kun sattuu olemaan perjantai aamu. Tässä päivityksessä olevista kuvista ei mikään ole se kuva jonka valitsin sitten siksi kuvaksi jonka palauta, pidetään vähän jännitystä yllä. Luultavammin laitan sen 'palautuksen' jälkeen tännekin!
Pieni ja lyhyehkö kuvaushetkin Heidin kanssa oli varsin mielenkiintoinen ja tehokas. Muutamasta kuvasta löytyi ihan oiviakin yksilöitä. Ei tullut jälkivitutusta vaan enemmänkin onnistunut olo, jes! Tietenkinhän luonnonvaloa olisi voinut olla enemmän mutta mitä keskellä Tammikuista talvea voi toivoa? Nythän ulos ei voisi mennä kuvaamaan lunta.. ehkä.
Luento tänään pisti miettimään, että jos hakisin myös Taikkiin, eihän se ole mahdoton yhtälö. Enemmän se varmaan minun hermoja vie kuin kenenkään muun kun haen kuitenkin ammattikorkeisiin kanssa.. hrr. Mielenkiintoinen kevät tiedossa. Kiinnostusta Taikin suuntaan tulee vain ja ainoastaan mahdollisuuksista opiskella elokuvaa.
No jos jättäis tämän pälättämisen tällä kertaa ja alkaisi miettiä niitä muita kuvaustehtäviä (ja ennakkotehtäviä) jotka on vielä jäljellä. Onneksi ensi viikolla pääsen minäkin studioon kuvaamaan ja odotan sitä innolla. Ehkä eniten odotan ihmisten kuvaamista sillä jo pitkän aikaan olen visioinut päässäni miten kuvaisin ystävääni Sallaa. Myös Sallan täytetty undulaatti on innostuksen lähteenä, kuinka usein sitä pääseekään kuvaamaan täytettyä undulaattia?
Alimmainen kuva ei siis liity mitenkään lumeen, yllättäen. Se on ehkä silti tällä hetkellä itseäni eniten miellyttävä koska se on sellainen ruman kaunis. Vaikea selittää. Muita kuvaustehtäviä tälle ja varmaan ensi viikollekin ovat..
- Henkilökuva jostakusta läheisestä ihmisestä
ja jostakusta tuntemattomasta ihmisestä - Tilan kuvaus
- Ruma kuva + Kaunis kuva
Että semmoisia, ei kannata tutut pelästyä jos kysyn muotokuvaan. ;) Idean alimpaan kuvaan sain jo. Jos menisi sitä toteuttelemaan. Kuvat näkyvät isommassa koossa kun niitä klikkaa.
Sunday, 17 January 2010
Comptine D'un Autre ete : L'apres Midi
Hidas viikonloppu, hyvin hyvin hyvin hidas. Elokuvia, kirjallisuutta, kaupassa käyntiä, ruokaa, syömistä, miettimistä, odottamista, musiikin kuuntelua. Yleisesti vain olemista. Eilenkin valvoin kolmeen asti aamulla nähden unta kuinka siirtelin seinälläni olevia julisteita kuitenkin lopulta heräten ja todeten että ne olivat vielä paikoillaan. Harvinaisen häiritsevää.
Suunnitelmina oli miettiä ennakkotehtäviä, hakea kesätöitä ja muutenkin vain suunnitella tulevaisuutta muutaman kuukauden päähän. Onnistuinko? En. Sen sijaan olen vain möllöttänyt, syönyt terveellisesti ja möllöttänyt lisää. Kuunnellut The Hours leffan soundtrackia aamuisin tehdessäni aamupalaa itselleni hiljaisessa oleskelutilassa. Tänään luin Max Frischin Homo Faber nimisen kirjan loppuun, otin semmoisen 200 sivun loppukirin. Hyvinhän siitä tuhlautui puolet päivästä. Yhden kirjan loputtua nostin 5 kirjan pinosta kolmannen (tai neljännen jos laskee että olen jo aloittanut Vladimir Nabokovin Lolitan). Ensimmäiseksi viiden kirjan pinosta nostin ja luin kunniakkaasti loppuun Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Uusin luettava on Mara Leen Ladies joka vaikuttaa näin aluksi varsin mielenkiintoiselta.
Huomenna on onneksti koulua, koulu merkitsee aikatauluja ja tekemistä mitä rakastan syvästi. Viime kouluviikolla ollessani kipeä pari päivää tulin vain todenneeksi kuinka tylsistynyt olin ja harvinaisen ihanasti nautin perjantai aamun teoria tunnista. Huomenna jatkuu taas studiovalaisun teoria ja mietin vain mielessäni mitä kaikkea haluankaan siellä meidän pienessä studiossa kuvata. Tulen kuvaamaan ihmisiä, sehän on nyt helppo juttu!
Eilinen huoneen siivous oli varsin raikastavaa. Ihanaa kun oma puoli huoneesta on taas siisti. Tosin oleskeluhuoneen epäsiisteys taas aiheuttaa lisää harmaita hiuksia, ainakin melkein. Hiuksista puhuessa niin olen kauniisti kasvattanut itselleni taas hienon juurikasvun. Aina kun katselen ikkunasta niin ajattelen olevani kalju, sen verran vaaleaa se uusi hius siellä on. Harmillista.
Jos nyt kuitenkin päästän nukkuvan(?) kämppikseni pälkähästä ja lopetan tähän. Ensi viikolla varmaan luvassa kuviakin taas. Vähän alkaa tylsistyttämään itseänikin tämmöinen teksti juttu vain.
Suunnitelmina oli miettiä ennakkotehtäviä, hakea kesätöitä ja muutenkin vain suunnitella tulevaisuutta muutaman kuukauden päähän. Onnistuinko? En. Sen sijaan olen vain möllöttänyt, syönyt terveellisesti ja möllöttänyt lisää. Kuunnellut The Hours leffan soundtrackia aamuisin tehdessäni aamupalaa itselleni hiljaisessa oleskelutilassa. Tänään luin Max Frischin Homo Faber nimisen kirjan loppuun, otin semmoisen 200 sivun loppukirin. Hyvinhän siitä tuhlautui puolet päivästä. Yhden kirjan loputtua nostin 5 kirjan pinosta kolmannen (tai neljännen jos laskee että olen jo aloittanut Vladimir Nabokovin Lolitan). Ensimmäiseksi viiden kirjan pinosta nostin ja luin kunniakkaasti loppuun Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Uusin luettava on Mara Leen Ladies joka vaikuttaa näin aluksi varsin mielenkiintoiselta.
Huomenna on onneksti koulua, koulu merkitsee aikatauluja ja tekemistä mitä rakastan syvästi. Viime kouluviikolla ollessani kipeä pari päivää tulin vain todenneeksi kuinka tylsistynyt olin ja harvinaisen ihanasti nautin perjantai aamun teoria tunnista. Huomenna jatkuu taas studiovalaisun teoria ja mietin vain mielessäni mitä kaikkea haluankaan siellä meidän pienessä studiossa kuvata. Tulen kuvaamaan ihmisiä, sehän on nyt helppo juttu!
Eilinen huoneen siivous oli varsin raikastavaa. Ihanaa kun oma puoli huoneesta on taas siisti. Tosin oleskeluhuoneen epäsiisteys taas aiheuttaa lisää harmaita hiuksia, ainakin melkein. Hiuksista puhuessa niin olen kauniisti kasvattanut itselleni taas hienon juurikasvun. Aina kun katselen ikkunasta niin ajattelen olevani kalju, sen verran vaaleaa se uusi hius siellä on. Harmillista.
Jos nyt kuitenkin päästän nukkuvan(?) kämppikseni pälkähästä ja lopetan tähän. Ensi viikolla varmaan luvassa kuviakin taas. Vähän alkaa tylsistyttämään itseänikin tämmöinen teksti juttu vain.
Thursday, 14 January 2010
Ég trúi
Ég trúi eli I believe eli uskon. Minä uskon... elämään, itseeni, taitoihini, lahjakkuuteni, ihmisiin ympärilläni, perheeseeni, ystäviini, maailmaan (ainakin silloin tällöin), tuntemattomiin, kaupan kassaan, hyvään musiikkiin/kirjallisuuteen, tulevaisuuteen, mahdollisuuksiin, unelmiin, satuihin jotka tapahtuvat oikeassa elämässä, elokuvien onnellisiin loppuihin, siihen että liika raha tekee onnettomaksi jos ei osaa käyttää sitä oikein, että elämän tarkoitus on oppia olla onnellinen ja tehdä sitä mitä rakastaa.
Noiden asioiden + miljoonan muun asian takia tämän blogin osoiteeksi kirjoitetaan egtrui.blogspot.com eikä vaikka jotain suomalaista sanaa. En tiedä täysin tarkoitusta tälle blogille, paitsi ehkä itseni tuominen enemmän julki? Mitä mielessäni liikkuu, mitä asioita luon elämässä ja semmoisia vaan. Mikä minua kiinnostaa sillä hetkellä. Sillä olosuhteista johtuen en voi tapetoida huoneeni seiniä sanomalehtien mielenkiintoisilla artikkeleilla tai muuten vaan jollain mielenkiintoisilla asioilla. Tai voin, mutta miksi kun voin luoda sen kaiken tänne. Kaikkien nähtäville. Myös minussa on pientä show diivaa loppujen lopuksi. Ja onhan minulla kuitenkin jo monta vuotta mukana kulkenut suljettu blogi jota pääsevät todellisesti lukemaan harvat ja valitut, heh. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Suuret unelmat ja usko niiden toteutumiseen on elämäni peruskivi tällä hetkellä. Aivoni ruksuttavat Lahden Muotoiluinstituutin ennakkotehtävien kanssa alitajuntaisesti koko ajan sillä minähän en luovuta. Minä pääsen vielä opiskelemaan elokuvaa ja televisiota koska minä haluan ohjata, käsikirjoittaa ja kuvata elokuvia tai pieniä tv-sarjoja jotka joskus ehkä muuttavat jonkun nuoren elämää niin kuin jotkut leffat ovat muuttaneet minun. Sillä sellaista antamista ei voi mitata rahalla jonka saa palkaksi koska se on korvaamatonta.
Voin hyvin kuvitella niitä epätoivon väreitä joita tulen tuntemaan lähikuukausina mutten anna niiden vahingoittaa minua. Olen päättäväinen, minä pystyn tähän. Minulla on lahjakkuutta. Joissain asioissa on hyvä olla hieman itsekehuskelua, itsensä psyykkaamista että oikeasti osaa sillä oikeassa elämässä en sitä hirveästi kovin esille tuo.
Noiden asioiden + miljoonan muun asian takia tämän blogin osoiteeksi kirjoitetaan egtrui.blogspot.com eikä vaikka jotain suomalaista sanaa. En tiedä täysin tarkoitusta tälle blogille, paitsi ehkä itseni tuominen enemmän julki? Mitä mielessäni liikkuu, mitä asioita luon elämässä ja semmoisia vaan. Mikä minua kiinnostaa sillä hetkellä. Sillä olosuhteista johtuen en voi tapetoida huoneeni seiniä sanomalehtien mielenkiintoisilla artikkeleilla tai muuten vaan jollain mielenkiintoisilla asioilla. Tai voin, mutta miksi kun voin luoda sen kaiken tänne. Kaikkien nähtäville. Myös minussa on pientä show diivaa loppujen lopuksi. Ja onhan minulla kuitenkin jo monta vuotta mukana kulkenut suljettu blogi jota pääsevät todellisesti lukemaan harvat ja valitut, heh. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Suuret unelmat ja usko niiden toteutumiseen on elämäni peruskivi tällä hetkellä. Aivoni ruksuttavat Lahden Muotoiluinstituutin ennakkotehtävien kanssa alitajuntaisesti koko ajan sillä minähän en luovuta. Minä pääsen vielä opiskelemaan elokuvaa ja televisiota koska minä haluan ohjata, käsikirjoittaa ja kuvata elokuvia tai pieniä tv-sarjoja jotka joskus ehkä muuttavat jonkun nuoren elämää niin kuin jotkut leffat ovat muuttaneet minun. Sillä sellaista antamista ei voi mitata rahalla jonka saa palkaksi koska se on korvaamatonta.
Voin hyvin kuvitella niitä epätoivon väreitä joita tulen tuntemaan lähikuukausina mutten anna niiden vahingoittaa minua. Olen päättäväinen, minä pystyn tähän. Minulla on lahjakkuutta. Joissain asioissa on hyvä olla hieman itsekehuskelua, itsensä psyykkaamista että oikeasti osaa sillä oikeassa elämässä en sitä hirveästi kovin esille tuo.
Subscribe to:
Posts (Atom)