You're no good for me
Baby, you're no good for me
You're no good for me
But baby I want you
Jotenkin tämä kamalan ihana Lana Del Reyn biisi Diet Mountain Dew kertoo jotain siitä miten kamalan tärkeästi ja hanakasti kiinnitän itseni asioihin jotka eivät ole tärkeitä. Kuinka hukkaan itseni niihin löytääkseni itseni uudestaan entistä vahvempana. Tämän vuoden pääsiäinen on antanut minulle aikaa lukea ja lukenut minä olen, sydämeni kyllyydestä.
Onko teille koskaan käynyt niin että kun luettu, oikeastaan ahmitte, jotain kirjaa ihan mieletöntä tahtia että kun vihdoin luette ne viimeiset sanat ja suljette kirjan voisitte vain nukahtaa koska väsyttää? Kun olette kuitenkin eläneet yhden uudenlaisen elämän, olette kokeneet sen vahvasti. Ja kun aivonne yrittävät saada tuota informaatiomäärää järjesteltyä sellaiseen järjestykseen että voisitte oikeasti jopa käyttää lukemianne asioita on lopputuloksena vain humiseva päänsärky. Tai päänsäryksi luettava paine joka kertoo että siellä nyt raksutetaan ylitöitä.
Illalla mennessäni nukkumaan tai siis sammahtaessani siinä klo 22 aikoihin voin sanoa että minulla oli nimenomaan tuo päänsärky, tuo jomotus. Liikaa tietoa ja liian vähän aikaa laittaa sitä järjestykseen. Nukkuessani 12 tuntia saivat aivoni täydellisen ajan järjestellä kaikki se informaatio niin että se helposti käytettävissä kun sitä tarvitsen. No mitä sitten luin niin ahkerasti? Kaikki jotka ovat Facebook ystäviäni ja seuraavat Tumblr:ni tietävät että olen vihdoin kahminut käteeni Suzanne Collinsin Nälkäpelin sarjan. Ensimmäinen kirja luettu ja toinen yli puolilta välin. Huomenna ostan kolmannen ja sitten parin viikon sisällä lainaan ne kaverilleni. Mahtava pelisuunnitelma vai mitä?
Sen takia olenkin nyt konfiklitta koska söin äsken ja pidin mitä 15 minuutin tauon lukemisesta. Ja halu tarttua kirjaan on kova, hyvin kova. Toisaalta tunnen taas sen, sen jomotuksen päässäni. Liikaa tavaraa, liian vähän aikaa. Mitä siis teen? Tartun siihen kirjaan ja luen sen loppuun niin, että huomenna töiden jälkeen voin sen lukea koska olen yksin kotona. Muahaha.
Niin.. pitäisihän se elokuvakin nähdä. Heh. Kuka muuten nyt ymmärtää tämän biisin ja sen sanojen yhteensopivuuden minun kanssani? Oli kyse mistä tahansa asiasta voin tehdä siitä itselleni vahingollista. Ihmisenä olo on.. ihmeellistä.
No comments:
Post a Comment
Leave a message. If you want to.