Last Resort

Oh my. Viikonloppu, jee. Jos unohdetaan että olen tänään 15 minuuttia urheillut cross-trainerillä niin olen aika ahkerasti istunut tässä koneen ääressä koko päivän. Tietenkinhän meidän pitää unohtaa, että aamulla oli töitä mutta sehän on normaalia.

Huomenna on kaverin tuparit, sitä ennen töitä! Mun on koko päivän pitänyt katsoa että onko vanhassa rouvassa vielä filmi sisällä vai ei, mutta Doctor Who on taas vienyt mun keskittymiskyvyn. Toisaalta jos puhutaan keskittymiskyvystä ja sen puutteesta niin olen täysin lahjakkaasti 4 jakson aikana onnistunut niin meikkaamaan kuin tekemään muutaman giffin. Unohtamatta tietenkään netissä päätöntä samoilua, mutta mitäs pienistä.

Ulkona on satanut ja se on IHANAA. Ulkona satoi, siis tihutti, kun tulin töistä. Ah. Me likey, likes!

Jotenkin hurmaavaa kuunnella Papa Roachia monen vuoden jälkeen, vaikka olenkin jäänyt nyt luukuttamaan tätä yhtä ja samaa biisiä. Se on vaan niin muistorikas. Teini-minä kiittää ja kumartaa ja nostaa kunnioittavasti käden ylös muistuttaakseen, että näin pitkälle ollaan sitten tultu. Millonkohan viimeksi kuulin tämän biisin? En tiedä.

Vaikka eilen tapahtui yllättäviä yhteydenottoja niin niitä on tapahtunut tänäänkin. Enää yksi työpäivä ja sitten jopa 2 päivän vapaa ennen seuraavaa työpäivää. Jos vaikka raahautuisi tästä ylös, söisi iltapalaa ja vaikka katsoisi sen vanhan rouvan filmitilanteen. Heh.