At Last

Progress, progress is happening! Eli toisin sanoen olen vihdoin äänittänyt sen tarvittavan materiaalin videota varten, yay. Tänään en tosiaan ole mitään kuvannut, mutta se hoituu suunnitelmien mukaan huomenna. Luultavammin meillä on piknikin tapainen tuossa noin ja suunnitelmissa on myös polttaa yksi nimeltämainitsematon asia. Toivotetaan kevät ja kesä tulevaksi, right?

Luultavammin myös tänään auttelen ihmisiä tulostamaan vielä noita näyttelykuvia. Itsekin tulostin tänään vielä yhden pienen juttusen, se selviää myöhemmin lisää. Sain muuten pienoisen idean seuraavaan kritiikkiin joka on 28.4. eli hyvä minä! Oikeastaan sain sen idean kun äänitin, heh. Toivottavasti saan sen tehtyä, jes jes.

Tuntuu jotenkin oudolta. Tyhjältä. Vajaalta. Tiedän kyllä tasan mistä tämä tunne johtuu. Tältä tuntuu kun sellainen pakottava ahdistus, kiire ja stressi ovat lipumassa pois. Kun saa asioita valmiiksi, projektit päätökseen. Sellainen että ei ole enää mitään tekemistä - siis sellaista very important! Toisaalta pääsen taas lukemaan monta tuntia päivässä, palauttamaan kirjat ajoissa. En taida enää lainata Limingan kirjastosta mitään koska muutenhan ne jäisivät minulle. Jostain syystä en myöskään ole ollenkaan peloissani ajatellen maanantaina lääkäriä. I know I'll be fine. Ehkä ne löytää jotakin, ehkä ei. En tiedä. En pelkää etukäteen. Tosin lievästi mietityttää että jos ne sieltä sappikiviä löytävät niin Suomessa yleisin hoito on sappirakon poisto ja se tarkottaisi vähintäänkin 1-2 viikon rauhassa olemista eli saikkua monille. Noh, kahtellaan!

Tietyllä tavalla olen iloinen, selviä kaikesta ajallaan. Teen töitä kuin hullu ja palkkioni on se että mikään ei myöhästy. Kaikki on ajallaan, pidän siitä. Pidän siitä että on lievästi ajoissa tai että kaikki menee aikataulujen mukaan. Pidän siitä että sovitusta pidetään. Pidän monista asioista.

Blondie on ollut hyvä kirja, harmittavaa että olen päässyt nyt parin viikon ajan lukemaan sitä vain kun käyn vessassa. Toisaalta jos suunnittelisin aikatauluni paremmin niin varmasti saisin luettua sitäkin enemmän mutta kyllä se nyt näinkin menee. Myöskin ihania asioita on se, että vaikka ei olekaan varaa tuhlata rahaa niin on silti sitä ruokaa kaapissa. Ei välttämättä hyvää, mutta sellaista että ei kuole nälkään. Seuraava kouluruoka kun taas on vasta maanantain lounas. Lounaasta tuli mieleen, että vaikka pidänkin aurajuustosta niin se perjantainen keitto koulussa meni minulta vähän yli. Liian aurajuustomainen. Haha. Tosin itsehän pidän aurajuustosta vain pieninä paloina joko pitsan päällä tai niin.

Olo on kyllä oudon seesteinen verrattuna eiliseen ahdinkoon, pahaan oloon. Se on luultavammin ihan normaalia että mielialat heittelee niin. Uskon, että eilinen - varsinkin illla ollut - mielen purkautuminen oli vain stressin käsittelyä. Niin, stressihoitoa parhaimmillaan. Ehkä se tästä.

Niin ja jos huomenna teen sen videon loppuun niin maanantaina olisi varmaan tarkoitus sitten polttaa se DVD:lle. Hih.